keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Leimasimiakin tänään

Vielä ihan pikaisesti esittelen uudet leimasimeni, kun ovat mielestäni niin kivoja :). Elikäs "7 Gypsies" -tekstejä 2 settiä (ystävyys ja perhe):
Erityisesti tykkään tuosta pääkallon päällä olevasta tekstistä (G.B.Shawlta), vapaasti suomennettuna: "Jos et pääse eroon perheen 'luurangosta', voit yhtä hyvin laittaa sen tanssimaan." - Tietysti myös vieressä oleva teologi/filosofi Paul Tillichin ajatus rakkaudesta elähdyttää!
Pari pääsiäis-Magnoliaa, jotka mielestäni käyvät muulloinkin:
(Ei noista paljon selvää saa tuosta leimasimen kuvasta katsottuna. Toisessa Tildalla on tulppaanikimppu, toisessa pupu sylissä.)
Ja tämähän nyt sitten on se varsinainen kohde, jonka vuoksi tilauksen tein (ja ostin nuo muut sitten ohessa, kun eihän sitä nyt yhtä yksinäistä viitsi...), eli High Hopesin "First Ride":
Jossa siis pikkulohis lentelee isomman pyrstöllä. *Tää tykkää nykyään kovasti lohikäärmeksistä myös*
Ai niin, ja terve vaan, keväinen SRPYni; onpa kiva kuulla sinusta :)! Hauskaa, että kävit virittelemässä jännitystä!

3 kommenttia:

tuulis kirjoitti...

Oi on varmasti ihana tuo lohikäärme! :D
Jään innolla odottamaan että millaisia kortteja saat aikaan lohikäärmeestä.

Oletko muuten kurkannut purppurataivaaseen tänään?
Sinä, minä ja tassutaapero oltiin voitettu arvonnassa. onnea! :D

Ritu kirjoitti...

Onpas sinulla taas täällä mielenkiintoista pohdintaa. Aina tulen tänne kurkkaamaan askarteluja ym., mutta nämä ajatuksesi muusta kuin askarteluelämästä laittavat aina ajattelemaan. Autismista olen lukenut jonkin verran ja sukulaisellakin on autisti - poika, jolla on lisäksi down. Olen juuri lukemassa Jenny Lexhedin kirjaa " Kun rakkaus ei riitä", joka kertoo autistilapsesta ja äidin kamppailusta lapsen hyväksi. Eilen illalla aloitin kirjan ja onpa todella mukaansatempaava.
Tuo integraatio - inkluusio on periaatteessa kannatettava asia varmastikin aika monelle ns. erityislapselle. Mutta. Paljon kauniita sanoja ja viisaita esityksiä, vaan ei tarvittavia resursseja. Ensimmäinen edellytys olisi henkilökohtainen avustaja jokaiselle tällaiselle lapselle. Toinen asia todellakin pienemmät opetusryhmät ( kunnathan saivat niihin valtionapua, mikä valui kuntien pohjattomaan kassaan... )Lisäkoulutusta ja mahdollisuus tiiviimpään yhteistyöhön erityisopettajan kanssa täytyisi myös saada. Nykyäänkin lapselle, jolla on jokin diagnoosi, suositellaan esikoulun päätteeksi pientä opetusryhmää, avustajaa, erityisopetuksen tukitoimia, jne. mutta mikään ei käytännössä toteudu. Ihan sama laittaa paperille mitä tahansa, lapset tulevat usein isoon luokkaan ilman avustajaa. Ja kiusaamisesta puheenollen, se on asia, johon on kyllä keinoja puuttua. Lapsille on kerrottava esim. jonkun kaverin sairaudesta ja he kyllä suhtautuvat aikuisia luonnollisemmin ja mutkattomammin erilaisuuteen. On vanhempien, opettajien ja kaikkien aikuisten asia kitkeä kaikenlainen kiusaaminen pois. Valitettavasti sitä näyttää esiintyvän paljon enemmän meidän aikuisten maailmassa. Ja johan tuli tekstiä, nyt loppu :)

amma kirjoitti...

Muakin hipoo toi lohikäärme leimasin. On vaan jotenkin tosi kiva! Ehkä joku päivä...