Hetken matkaa käveltyämme viereiseltä pellolta paljastui 3 tiukkailmeisesti tuijottelevaa silmäparia: 3 hirveä seisoskeli siellä ja katseli meitä intensiivisesti. Olisikohan ollut emä ja kaksi vasaa. Aikuisen kokoisia nutipäitä olivat minun mielestäni kaikki.
Hiukka nuljahti sydän syrjälleen moisesta kohtaamisesta. Varsinkin, kun tajusin, että äskettäin ne olivat siis olleet aivan vieressämme siinä metsikössä. No, sitten pidin "yksinpuhelua", Patskulle, loppulenkin ajan. Tuumin, että kaipa ihmispuhetta arastavat sentään. Emmekä sitten tällä kertaa enää kohdanneet. Mutta ovat ne kunnioitusta herättävän näköisiä eläimiä kyllä...
- Ja meidän amaryllis kukkii taas:
Viimeksi kukki joulun jälkeen, eli tänä vuonna taitaapi ehtiä kukkimaan ehkä jopa 4 kertaa...
2 kommenttia:
Piti palata tänne uudestaan, kun eilen kävin vain pikaisesti enkä malttanut silloin kommentoida. Muistui nimittäin tästä sinun hirvien kohtaamisesta vuosien takaa yksi juttu. Olin ystävättäreni kanssa mustikassa ja siinä poimittiin pyllyt pystyssä ja poristiin kaikessa rauhassa. Yht´äkkiä jompi kumpi huomasi, että iso hirvi seisoo vähän matkan päässä ja mulkoilee meitä. Väliin se vilkaisi taakseen ikään kuin kuulostellen. (hirven takana ja toisella sivulla kulki vilkkaassä käytössä oleva lenkkipolku ja meidän takanamme autotie, kumpaankaan ei näköyhteyttä). Tuskin me monta sekunttia toisiamme tuijottelimme, kun hirvi lähti kävelemään meitä kohti. Meidän takana oli sellainen iso kivipaasi, jonka taakse me juoksimme piiloon. Aikamme siellä pelättyämme rupesimme varovasti kurkkimaan sen paaden takaa ja olimme kyllä helpottuneita, kun hirvi oli poistunut näkymättömiin. Mutta silloin tapahtuma kyllä säikäytti kovasti ja on hyvin muistissa vieläkin, vaikka siitä on varmaan noin 25 vuotta aikaa. On se hirvi jo kokonsa takia pelkoa herättävä eläin vaikkei mikään petoeläin olekaan. Mutta niitäkin on mukava seurata, kun on sopivasti etäisyyttä tai muuta suojaa. ;)
Onpa miehelläsikin ollut jännä paikka! ;)
Lähetä kommentti