Pikkuneiti tilasi itselleen myös tuommoiset kämmekkäät, eli eiköhän niidenkin vuoro ole ihan kohtsillään. Vaan eipä jaksa tehdä kaksia kämmekkäitä samalla mallilla ihan peräjälkeen :D! Ja tästä keosta paljastuu, miksei tämän talon emännällä tahdo villasukkia jalkaan piisata:
Ja nämä kaikki ovat siis minun (!) parsimista odottelevia villasukkiani! Siinä on sekä anopin että appiukon neulomia ja itse tehtyjä, jopa uudestaan terättyjäkin (nuo vihreäraitavartiset, joihin appiukko teki niin hyvät varret, että neulon niihin aina uudet terät, kun vanhat kuluvat käyttökelvottomiksi.)Isännällä on vähintään yhtä komea keko parsittavaa, mutta hän parsikoon omansa itse. Niin olemme sopineet. Lapset eivät juuri ehdi villasukkia puhki kuluttaakaan, kun jalat kasvavat semmoista kyytiä.
No, minä otin nyt ensimmäisen askeleen parsimisen saralla, kun kumosin nuo sukat keskelle olohuonetta. Että kaipa ne täytyy tänään parisia. (Onneksi illalla tulee Pokka pitää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti