Sunnuntaita!

Heh, lupasinkin julkaista tänään kevätpäiväntasausyllätyshuivin nykyisen olomuodon, ja sehän on siis tämä: Eli kolmannen vaiheen minäkin sain valmiiksi, eilen. Naurunhörähdys puolestaan johtuu siitä, että neuloin kolmannen vaiheen valmiiksi jo alkuviikosta. Jälki ei kuitenkaan miellyttänyt, ei sitten yhtään: liian löpsöä minun makuuni. Niinpä vedin puikot pois ja purin koko "komeuden", ja vaihdoin sitten numeroa pienempiin puikkoihin, jotka taitavat nyt olla siis kokoa 3,5.
No, tämähän on minulle tyypillistä, tämä yrityksen ja erehdyksen tie!

Sitä myöskin kuvannee tuo alempi postaus koskien Card Challengea: En pystynyt jättämään korttiluonnosta rauhaan. Kun pastellisävyt eivät ole oikein minun juttuni, oli "pakko" vielä yöllä ("Intohimon tuulet" -leffan jälkeen, eli aika myöhään...) tehdä uusi kortti "omilla väreillä". No, nytpähän on kaksi japanitar-korttia, ja niitähän ei voi olla koskaan liikaa :).

Sain mireliltä ja kotkottimelta haasteen etsiä neljännestä albumista neljäs kuva ja kertoa siitä. Et usko, kuinka tylsää, arpa osui tähän: Eli siinähän on sama Kortelahden mallista nypläämäni enkeli, joka on napissani ja Avatarissani... Kuva on muutaman vuoden takaa, kun kaupungin palkkalistoilla oleva mieheni toi joulun jälkeen kaupungin käyttämättömät joulukuuset polttopuiksi. Silloin halkopinonvierustoilla oli hetken aikaa useampi kymmenen joulukuusta. Joku kaveri vitsailikin, että oletkos ruvennut kuusikauppiaaksi. (Olisi ollut kyllä vähän huonot markkinat, silloin tammikuussa.)
Ripustelin kuusenoksille käsitöitäni kuvaamista varten. Oli mielestäni nätti tausta. Tämäkin enkeli oli kuin kuusenkoriste.

Tätäkin haastetta on kierrätetty jo niin monessa paikassa, etten nimeä ketään jatkajaa, vaan lukija ottakoon sen mukaansa, ellei ole siihen vielä vastannut :).