Kyllä kelpaa vanheta :)

Vanheneminen tuo varmaan hurrrrjasti viisautta, heh-heh. Tai ainakin toivossa on hyvä elää... Mutta erityisesti vanheneminen ilahduttaa tämmöistä keski-ikäistäkin silloin, kun saa ihania lahjoja ihanilta ystäviltä!

Pikehän muisti minua jo aikaisemmin tällä viikolla ihanalla pistely-yllätyksellä (ks. edellinen postaus) ja tänään sain kaksi pakettia lisää!

say7 lähetti tammikuun eka paketin, joka jälleen kerran hämmästytti ja ihastutti sisällöllään. Kertakaikkisen mielenkiintoinen ja kaunis askartelukirja:

Eipä ollut minulla tätä ennestään. Tosi upeat kuvat tässä! Riittää katseltavaa toviksi jos toiseksikin.
Ja kaunis pussukka:
- Huomasithan myös suloisen pienen helmienkelin, joka vinkkaa sisällöstä? Ja sisällä on helmityötarviketta jos minkä moista:
Kauniita luonnon värejä noissa helmissä ja jokainen yksityiskohtakin on aina niin sievä, mitä ikinä laitatkin! En osaa kyllin kehua, joten sanon vain erityisen painokkaasti, jotta: KIITOS!

(Salainen Ystäväni vasta ovela henkilö onkin. Paljasti jo oman nimensä, mutta bloginimen säilyttää vielä salaisuutena! Tulee ihan houkutus yrittää arvailla, mutta enpä taida sittenkään. Osun väärään kumminkin. Lopullista paljastustahan ei tarvitse enää kauaa odottaa ;) )

Uskollinen, ihana blogiystävä ritu muisti myös synttäreitäni ihastuttavalla ja minulle räätälöidyllä yllätyspostilla. Wow, mikä kortti:
Pääsee ilman muuta seinälle tämä! Toinen nimenihän on Talvikki, ja tämä sopii sen henkeen oikein hyvin. Lisäksi synnyinpäiväni sää - no jaa, kerron kohta, mutta ensin Ritun postin muu sisältö:
Miten kauniita papereita, tarroja ja kuvia! Ja tuo kortti, jossa on vanhempi rouvashenkilö, hih. (Klikkaa kuvaa, niin näet lukea tekstin!) Kiitos, Ritu! Sinä se sitten olet herttainen ja huomaavainen ihminen! (Huu, kiitollisuudenvelka kasvaa moneen suuntaan :) )

Niin, tuosta Ritun kortista vielä tuli mieleeni, että kerronpa synnyinpäiväni tarinan siten, kun äiti sen on minulle kertonut:
Äiti oli täyttänyt syksyllä 18 v., ja avioitunut 31-vuotiaan isäni kanssa. He asuivat mummolassa, äidin vanhempien luona. Samassa keittiön ja kolmen kammarin asunnossa asui myös kaksi äidin siskoa ja nuorempi veli.

Yöllä äiti oli havahtunut siihen, että sänky tuntui kostealta, mutta todella sitkeäuninen henkilö kun on, jatkoi uniaan. Aamulla sitten hoksasi, että synnytys oli alkanut (tai varmaan ainakin mummu osasi sen kertoa, kun oli itse 8 lasta maailmaan pyöräyttänyt).
Nytpä tarvittiin kyytimiestä, sillä mummolan pienviljelijätalosta on pitkälle toistakymmentä kilometriä aluesairaalaan.
Isä heräsi, vaan ei jännitykseltään saanut sukkia jalkaan. Niinpä äidin vanhempi veli (tarina ei kerro, kuinka hänkin sattui olemaan paikalla, sillä hän asui jo omaa taloutta) kuljetti äidin synnyttämään. Volgallakohan se oli?
Synnytys ei sitten heti käynnistynytkään, mutta 13 tunnin kuluttua ponkaisin vauhdilla ja kahdella ponnistuksella maailmaan. Minä, 2 päivää "yliaikainen" järkäle, 52 cm ja 4 kg 150 g.

Äiti oli kuulemma haaveillut, että minä olisin ruskeasilmäinen ja tummatukkainen poika, eli niinkuin isäni. Heh, vaan olinkin sitten vihreäsilmäinen ja porkkanatukkainen tyttö! Ja tämä näytelmä näyteltiin Tyrväällä, jossa kuulemma oli kyseisenä päivänä 42-43 astetta pakkasta! (Ja tästä mielleyhtymä Ritun talviseen korttiin.)
Isänpuoleinen serkkuni muuten syntyi 20 minuuttia minun jälkeeni.
- Ja meillä on hänen kanssaan muutakin yhteistä. Opimme nimittäin molemmat lukemaan 5-vuotiaina. Hän Aamulehdestä, minä Tyrvään Sanomista.