lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Lucian luukut

Kivaa, että olette ehtineet lukea eilisen postauksen lehtijuttua.
Minä en muuten ollenkaan onnistu valokuvissa, ts. tarkoitan, etten ole itseni näköinen. Näytän aina ihan mummultani! Olen vilkkaanpuoleinen ja valokuvissa näytän aina niin tyyneltä, heh.

Tänään ehdinkin jo heti aamusta luukkuja availemaan, ja kylläpä olivat ninnu ja noora laittaneet jännittävät luukut:
Ninnu oli pistellyt luukun (klikkaa kuvaa isommaksi), ja Nooran tekemästä en osannut päältäpäin yhtään arvata, mitä ihmettä se sisältäisi.
Ninnun kauniista luukusta paljastui näin upea sisältö:
Kiitos Lucian-päivän toivotuksesta! Luukku oli suorastaan liian hieno: mouline-lankaa ja pisteltävä koristepakkaus! (Taas tuli ihan tippa silmään.)
Ja kuinkas sattuikaan, Nooran tekemästä luukusta löytyi:
Jee, lisää moulinea; näissähän ei mikään määrä ole riittävä! Tämän päivän luukkujen lankadokista saisi jo vaikka tonttupistelyn aikaiseksi, kun on punaista, vihreää, valkoista ja ihonväriksi sopivaa.
IHASTUTTAVAT luukut molemmilta! Kyllä tuli kiitollinen mieli. Näistä kun taas pääsisi tekemään! (Tsoh, tsoh, eipäs innostuta: ensin viimeiset joulukortit ja joululahjat valmiiksi vielä.)
Eilen Tyrvään Sanomien toimittaja haastatteli pikaisesti näyttelyn tiimoilta ja sitten huristelimme itse Tyrväälle: miehen siskon kotileipomossa oli joulumyyjäiset.
Kotiin ajelimme - halki loskan ja tuulentuiverruksen - kassit pullollaan leivonnaisia: ruisleipää, hiivaleipää (jota Tyrväällä kutsutaan "kakoksi" :) ), joululimppua, tähtipullia, torttua, kinkku- ja lohipiirakkaa, lihapasteijoita, possupipareita ja piparkakkutorni, rommikirsikkakakku ja rusinakakku. Taas kerran saan kiitellä, että kyllä on ihanaa, kun suvussa on leipuri! Minä kun en ole jauhopeukalo ollenkaan, mutta syödä tykkään tietysti minäkin (heh). Miehen sisko on loistava leipuri, ja hinta-laatusuhde on erinomainen!
Tänä aamuna jätimme Kirppis-ohjelmalle haikeat jäähyväiset. Se kun kuulemma loppuu tykkänään. Sääli.
Käväisimme mieheni ja esikoisen kanssa jouluostoksilla. Karkkeja, pikkuvaatetta ja kirjallisuutta löytyy, mutta lelupuolta ei paikallisessa marketissa paljoa ollut. Täytyy yrittää ehtiä vielä ennen joulua laajemmille "kalavesille", vaikken tykkääkään ollenkaan marketeissä kiertelemisestä.
Jehovantodistajat olivat poikenneet meillä sillä välin, kun olimme poissa. Yllätyimme, että olivat alkaneet selitellä juttujaan 14-vuotiaalle pojallemme. Minun mielestäni se on törkeää, kun vielä lapsen isä ja äiti ovat poissa kotoa! Seuraavalla kerralla kun poikkeavat, saavat kyllä kuulla kunniansa! En minäkään menisi heidän lapsiaan käännyttämään, ja kotiin vielä!

6 kommenttia:

Ritu kirjoitti...

Minä sinuna ottaisin yhteyttä Jehovan todistajien paikalliseen yhteisöön tai ottaisin selvää, mistä tyypit tulivat ja kävisin vakavan keskustelun. Meidän ovelle tuli kerran samaisesta yhteisöstä mies ja nainen. Eivät esitelleet itseään, vaan alkoivat toistaa ulkoa oppimaansa litaniaa. Mies haisi kamalalle hielle. Annoin siinä ovella tapakasvatusta aikuisille ihmisille. piti neuvoa kuin alakoululaisia, että ensin tervehditään ja esitellään itsensä ja kysytään kohteliaasti lupaa, saako esittää asiansa. Sitten neuvoin saippuan ja deodorantin käyttöä sekä vaatteiden pesua :) Että tällaiset muistot tulivat mieleen blogikirjoituksestasi ;)!!!

Liisa kirjoitti...

Minulla on kans jehovantodistajista huono kuva. Lapsuudessa jo sain tuntea muutaman ja kyllä niskakarvat nousee vieläkin pystyyn kun niitä ajattelen.

Mari kirjoitti...

Meillä kävi äidin tykönä jossain vaiheessa jehovantodistajia, äiti oli silloin hyvin kiinnostunut Raamatusta, eikä ymmärtänyt ollenkaan eroa jehovantodistajien ja kristittyjen välillä. Vaan hän pyysi heidät kotiinsa ja lukivat yhdessä Raamattua jne. Sitten äiti epävarmana aina minulta kyseli, että miten kun ne opettivat eritavalla miten hänelle on aina opetettu esim. Jeesuksesta. Sitten kerran kun olin kotona käymässä ja jehovantodistajat taas tulivat, äiti pyysi minut kaveriksi heidän kanssaan juttelemaan, että äitikin vähän ymmärtäisi näitä eroja. Ja meillähän olikin mielenkiintoinen keskustelu. Jopa niin mielenkiintoinen, että he eivät enää koskaan sen jälkeen tulleet äidin tykönä käymään, koska varmaan pelkäsivät, että siellä on taas se tytär, joka esittää heille niin vaikeita kysymyksiä, etteivät he osaa vastata... ;)

Että pyydäpä joskus heidät sisälle, kerro olevasi pappi ja ala käydä keskustelua, niin voi olla etteivät tule enää uudestaan. :) Itsekin olen sanonut, että kiitos vain, mutta olen valintani tehnyt, eivätkä ole sen jälkeen häirinneet.

Pami kirjoitti...

Minuakin harmittaa, kun Kirppis loppui. Vaikka toisaalta se sotki aina lauantain siivousta pahasta... Joskus jopa niin pahasti, että jäi siivoamatta ;-)

Noista Jehovan todistajista sen verran, että tyttäreni paras kaveri oli/on (ovat nyt eri kouluissa, niin näkeevät harvemmin) Jehovan todistaja ja jossain vaiheessa tyttäreni kovasti puhui heidän uskostaan. Muuten saivat kaveerata, mutta kokouksiin ei laskettu. Muutenkin ovat ihan mukavia ja nyt kun heillä on siivous- ja pyykkiyritys, niin olen käyttänyt heidän palvelujaan. Joten ei ole pahaa sanottavaa sinänsä, mutta en oikein jaksa ymmärtää tuota kodeissa kiertämistä! Jotenkin tunnen, että tunkeudutaan yksityisalueella liian härskisti!

Anonyymi kirjoitti...

meille tuli ovelle pari naista sanoen "teemme vapaaehtoistyötä, mitä mieltä olette Kauhajoen ampumistapauksesta". Kysyin ketä he edustavat. Sanoivat että jehovia. Paiskasin oven kliinni. Inhotti niin kun ratsastivat tuollaisella kauhealla tapahtumalla ja vapaaehtoistyön alla. En ole ennen juuri jehovista välittänyt, mutta nyt suututtaa ja pistää vihaksi.
Sanoo eräs jonka lähipiirissä on useita eri uskonsuuntia.

Ninnu kirjoitti...

Ihanaa, että tykkäsit luukusta!

Kurjia nuo jehovantodistajat :(.