Kirkon jälkeen kävimme isännän kanssa pikaisilla jouluostoksilla. Nyt on toivottavasti isommat hankittu. Omille ja appivanhemmille tosin poikkeamme vielä huomenna ostamassa luontaistuotekaupasta herkkuja. Heille kun ei juuri kannata tavaraa ostaa, kun eivät käytä kumminkaan. Joskus ostimme pappoille isänpäivälahjaksi jalkahoidot, vaan niin jätti isäni senkin käyttämättä. 70-vuotislahjaksi ostimme isälle kännykän, vaan kaapissapa on sekin. Syötävät sentään yleensä ovat - vielä - kelvanneet...
Salainen AskarteluYstäväni lähetti minulle jälleen kerran suloisella leimakuvalla koristellun kirjeen:
Ja upea sisältö näytti tältä:
En saanut ohjetta, miten pakettien kanssa pitäisi menetellä, mutta päätin säästää ne jouluaatoksi molemmat. Saan sitten rauhassa katsella. Ainakin paketoinnin mestari oli taas tehnyt kaunista jälkeä. Tuo vellumi ja musta-valkopilkullinen nauha menevät tietysti askarteluun myös :)Kotilieden avasin heti, ja luinkin jo pitkät pätkät! Voi, kiitos, tätä en tosiaan osannut odottaakaan! Ihan tässä mieli herkistyi, ja taas nousi tippa linssiin, kun vain vuotta nuorempi lehti kuin isäni! Tämä ei tosiaankaan ole mikään askartelumateriaali, vaan aarre! Miten kaikki mainoksetkin olivat siihen aikaan niin kauniita ja hauskoja?
Sitäpaitsi heti lehdestä irtosi idea kylämme jouluaattohartauteen: Lauri Pohjanpään kirjoitus on ihan just' eikä melkein tähän päivään, pyhän arkipäiväistymisestä. Juuri siitä, mistä tänään isännälle paasasin, kun tulimme koululaiskirkosta. Tein näet havainnon, että nykyajan lapset eivät enää hiljene kirkkoon tullessaan, vaan sama meno jatkuu sisällä kuin ulkopuolellakin. Pyhän kosketus selvästi puuttuu, ja se on mielestäni äärettömän surullista...
Mutta siis: todella iso kiitos tuosta lehdestä. Ja kauniin kortinkin luin ja ripustin korttiketjuun seinälle. Kelpaisi tauluksi! Mutta paketit saavat odottaa rauhallisempaa aattohetkeä vielä.
Pikkuneiti se on arvontojen suhteen oikea onnenmyyrä. Emo-Marjut piti lastensay-blogissa arvonnan, ja pikkuneiti voitti näin ihanan palkinnon:
Todella kaunis ja ihastunut kiitos meiltä!19. päivän kalenteriluukut olivat Lumikilta ja nooralta:
Lumikilta papereita, kukkia ja kaunis talvinen ääriviivatarra (olisikin luonnossakin tuommoinen maisema kuin kuvassa - vaan ei, vaan vesisadetta taas):
Nooralta pussillinen raikkaanvärisiä softiskukkia ja -leppiksiä. Ovat tosi kivoja! Niin ja joulukortti:
Kiitos Lumikille ja Nooralle!
Lumikilta papereita, kukkia ja kaunis talvinen ääriviivatarra (olisikin luonnossakin tuommoinen maisema kuin kuvassa - vaan ei, vaan vesisadetta taas):
Nooralta pussillinen raikkaanvärisiä softiskukkia ja -leppiksiä. Ovat tosi kivoja! Niin ja joulukortti:
Kiitos Lumikille ja Nooralle! Nuorimmaiset saivat koulutaksiltaan joululahjat:
Kiitos ihana taksikuski, joka osaa ilahduttaa pieniä asiakkaitaan, uskollisesti joka joulu :)
Kiitos ihana taksikuski, joka osaa ilahduttaa pieniä asiakkaitaan, uskollisesti joka joulu :)
4 kommenttia:
ahaa voin siis päivittää Martan palkinnon say Sivuille ja muuten uusi ristipistovaihto on menossa.
Hei, ystäväni! Pidät sitten minuakin jännityksessä jouluun asti - tykkää, ei tykkää, tykkää... ;) Itse pidän valtavasti näistä vanhoista Kotiliesi-lehdistä, varsinkin Wendelinin kansilla, ja ne ovat sekä esineinä että sisällöltään ihania pieniä aarteita. Kiva kun oli sinulle mieleinen. Toivon sinulle sopivasti joulutohinoilla maustettua viikonloppua :)
Asiaa puhut tuosta pyhän arkipäiväistymisestä. Meillä koulussa on oikein tietoisesti panostettu siihen, että kirkossa ollaan rauhallisesti eikä metelöidä ja pyöritä tai vinguteta kenkiä lattiaan. Kyllä lapset oppivat ja osaavat, kun opetetaan ja vaaditaan. Olemme saaneet oikein seurakunnan työntekijöiltä siitä kiitosta. Lapset itsekin nauttivat tilaisuudesta, kun siellä on rauha. Muutenkin pyhä - sanasta tuli mieleen, että mikä nykyisin on enää pyhää ihmisille ? Sitä olen joskus pohtinut ystäväporukan kanssa. Mielenkiintoinen kysymys sekin. Tällaisia ajatuksia joulun alla... Mukavaa viikonloppua.
Onpa kaunis pohja blogissasi! Minuakin pisti miettimään tuo kirjoituksesi pyhän arkipäiväistymisestä. Se on niin totta. Ja samaa näkee (ei tosin PYHÄ-merkityksessä) muutenkin: toisten juhlatilaisuuksiin, konsertteihin tai teatteriesityksiin ei osata hiljentyä, on siellä aikuisillakin mm. kännykät päällä jne. Ja kaiken tämän yläpuolella on kirkko, jonka pitäisi olla todella pyhä - mahdollisuus ja OIKEUS hiljentyä läsnäolijoille.
Rauhallista joulunaikaa Sinulle!
Lähetä kommentti