Onnea on...

Huomasin eilen, että on se vaan pienenkin näyttelyn pystyttäminen aika jännittävää puuhaa. Täytyikin sitten keksiä iltapäiväksi jotain ihan muuta ja vähän irrotella. Aloin tehdä ihan omaksi ilokseni yhteen tuommoiseen minialbumiin vuodenaika-teemaista decoa. Tuumasin, että teen sitä nyt oikein sydämen kyllyydestä ja ronskisti kaikkea kivaa ja kaunista käyttäen. Liisan lähettämistä decomatskuista riittikin riemua ja runsautta Halloween-aukeamaan:

- Mutta nythän ne Halloween-jutut kannattaa käyttää, "kun rauta on kuumaa", niin sanoakseni. (Suonette anteeksi horjahtelevan aforismin...) Sittenhän tuo teema siirtyy vuodeksi varastoon, vaikka luulenpa, että ainakin Halloween-aiheiset ristipistot vetävät puoleensa vuoden mittaankin. On sen verran houkuttelevia malleja olemassa. Tuo värimaailma imee minut kertakaikkiaan mukaansa!

Pikkuneiti oli tehnyt koulussa Halloween-koristuksen myös:

Kävin aamulla pitämässä pari pyhäkouluhetkeä nimikkopäiväkodissani. Pidin 10 käskystä tällä kertaa ("Jumalan 10 ohjetta hyvään elämään"). Materiaalit olivat varsin houkuttelevia, vai mitä:

Laintaulut ovat valitettavasti nurinpäin. Siivosin ne nimittäin jo rasiaan, kun huomasin, että pitihän minun kuvatakin tuo. Hätäisesti ne sitten pystytin ja laitoin tekstit vahingossa "ohjaajaan" päin...

Materiaalipakkaus on ihana, mutta hiekkasäkki painaa kuulemma 25 kg, ja sen kyllä huomasi! Aviomies sai toimia - taas kerran - roudarina.
Materiaalit ja tarinarunko perustuivat muuten tämmöiseen kirjaan:

- Joka on Lattiakuva-kirjojen ohella aivan loistavaa pyhäkoulumateriaalia, mutta käy yhtä hyvin kerhoihin ja rippikouluun.

Päiväkodin pyhäkouluhetkissä on vain harmittavan lyhyt aika keskustella ja puuhata. Noiden kirjassa olevien mallien idea kun on, että kertomuksen jälkeen lapset voisivat leikkiä materiaaleilla. Isompien ryhmä rohkaistui sentään tunnustelemaan hiekkaa poislähtiessään, mutta pienemmät puuhattiin niin kiireellä salista ulos (kun isommat olivat jo tulossa), etteivät ehtineet koskea tarinatavaroihin ollenkaan.

Onhan se aika epistä, että minä saan leikkiä noilla kamoilla tarinaa kertoessani, mutta lapset joutuvat vain katselemaan!

Kuunteluajan vähyys on myös jatkuva ongelma noissa pyhäkouluhetkissä. Siis sen kuuntelun, että lapset saisivat kertoa tuntemuksiaan ja minä ehtisin olla kuulolla. En kuitenkaan ole tohtinut hetkiä yli sovitun venytellä, kun päiväkodissa on niin tiukat aikataulut ja päiväohjelmat.

Toisin on oman kylän pyhäkoulussa, jota pidetään vähän tilanteen mukaan 1,5-2,5 h. Tunnissa selvitään äärimmäisen harvoin, eikä sitten varsinkaan, jos askarrellaan vielä hartaushetken päälle.

Päiväkotireissun jälkeen aloinkin veivata Nooralle joulukalenterivaihtopaketteja, ja nyt on kaikki 24 väännetty kokoon! Noora totesi blogissaan, että 30 € tuntui aluksi suurelta summalta, mutta ettei sillä loppujenlopuksi paljoa saa. Se on tietysti aivan totta. 24 osaan jaettuna, ja kun lisäehtona oli, että aatolle pitää jäädä vähintään 5 €, jää 23:lle päivälle vain rapiat päälle 1€. Onneksi jotain pientä lisuketta aina varastosta löytyy. Tosi kiva paketteja kumminkin oli tehdä! Ensi viikolla on sitten kalenterienvaihtoaika :)
Sitten vielä kuva parhaasta tavasta viettää sadepäivää, otsikolla "Onnea on... oma koira":

- Siis oma koira minulla - ja näemmä myös Patskulla :)