Halloweenia!

Taas oli decomatskuvaihdon aika tipsahtaa postilaatikkoon, ja Liisahan se siis on nämä viisi viikkoa parini. Ilmeisesti intohimoisena Halloween-ihmisenä hän oli koonnut aivan vietävän ihanan lähetyksen! Lähetyksen ideanahan oli sisältää vähintään 10 Halloween-juttua, ja katso nyt, mitä kaikkea sain:
Riemukaskuosisia papereita, tarroja, kuvia, tummia nauhoja, kirjaimia, kuvioita, niittejä, musta korttipohja - ja ihana "R.I.P."-kortti!
Hämikset ja hämiksenverkot ovat ehdoton suosikkini. Niinpä ääriviivatarra-arkki ja valkoiset muovihämikset herättivät ihailevia (!) väristyksiä. Ilmeisesti rakastan hämisverkkoja niin, etten malta niitä kotoakaan siivota, vai minkähän takia niitä nurkissa roikkuu... Lapsille olen kyllä selittänyt, että ovat niin hyödyllisiä eläimiä nuo. Syövät kärpäsiä, joita kanssa meidän talossa riittää, kun naapureiden hevoset niitä kai vetävät puoleensa.
Oho, eksyinpä sivuraiteille... Pikkunoita-kuviot ovat kanssa tosi nättejä. Ja kaikki!
Liisa kertoi kortissaan, että jätti pääkallot lähettämättä. Ei minulla pääkallon kuvia vastaan mitään ole, mutta en välittäisi löytää oikeita semmoisia postilaatikostani ;) (Tosin niitäkin tuli vilaukselta nähtyä, kun olin opiskeluaikana hautuumaalla puutarhatöissä. Oli yksi kallo noussut hautaa avattaessa ylös ja sitä multakasaan peiteltiin, etteivät ohikulkijat näe.)
Mutta Halloweenista vielä: Yleensä kaikki jenkkimeininki tuppaa meikäläistä enemmän tai vähemmän ellottamaan, mutta Halloweenin kuvallinen maailma miellyttää kovasti. Toisaalta työn puitteissa pyhäinpäivä muokkautui ihan toisenmoiseksi. Olinhan useana vuonna kirkossa tekemässä pyhäinpäivän iltatilaisuutta: lukemassa vuoden aikana kuolleiden vainajien nimiä ja sytyttämässä heidän muistolleen kynttilöitä. Siitä käynnistyi aina seurakuntamme sururyhmä. Yksi mieluisimpia työmuotoja, joissa olen mukana ollut.
Mutta Halloween on kivaa leikkiä, ja sen kuvamaailma hauska heijastus peloistamme, jotka on helpompi kohdata leikin varjolla.
No niin. Oman, Liisalle lähteneen lähetykseni taidan julkaista vasta, kun tiedän varmasti, että se on mennyt perille.
Vähän pistelyä vielä peliin, jouluaiheella:

Mallit viimeistä edellisen Cross Stitcherin joulukalenterikuvista. Vaihdoin vähän lankoja, että sain "säihkettä" mukaan.
Välillä kävi mielessä, jaksaisiko sitä ihan koko joulukalenterin pistellä, mutta tulin sitten järkiini!

Tänään kävimme esikoisen kanssa tutustumassa hänen mahdolliseen tulevaan opiskelupaikkaansa, joka sijaitsee naapurikaupungissa. Vaikutti oikein hyvältä paikalta. Ensi viikolla on sitten tutustumisjakso, tiistaista perjantaihin. Nähdään sitten, miten lähtee sujumaan. Autistien kanssa muutokset elämänrytmissä ovat aina vähän isompi juttu, mutta poika on kyllä kovasti miehistynyt. Tuleehan ikääkin tammikuussa jo 17 v.!

Ai niin, ja voisinhan tähän laittaa vielä pari kuvaa Iloa syksyyn -vaihdon lähetyksestä, jonka laitoin viime viikolla Jaanalle: (Jaana oli loppuviikon reissussa, ja sai siis pakettinsa vasta hiljan.)