Vaihtoja ja mummun lahjaa

Tänään pikkuneiti sai lastenSay-lähetyksensä. Ennen avaamista ihmetystä herätti, mitä kummaa paketissa voisi olla, kun siellä on sisältö ihan toisessa päässä kuorta. No, avaamallahan se selvisi:
Kukkakortti-tervehdys ja ihana kanavatyöpakkaus, jossa on kaikki tykötarpeet mukana! Kyllä tyttö oli tosi tyytyväinen. Kekseliäitä lähetyksiä tämä pikkuneidin Say on osannut laatia.
Tämä kanavatyö on juuri sopivan tasoinen tytölle. Heti sitä alettiin tekemään, ja järvi on jo hyvällä alulla. Kiitos, Say!

Vasilta sain taas decomatskulähetyksen. Tämänkertaisen lähetyksen tuli sisältää kymmenen kuvaa:

Kivoja kuvia, kaikki mieleisiä ja minulle uusia! (Pieni lohikäärme Mushu on suosikkini!) Kiitos, Vasi. Oma lähetyksenihän meni taas Sofialle:
Tänään olen tuhertanut äidin 60-vuotislahjan parissa. Äiti kun ei halua varsinaisia juhlia viettää, käymme häntä moikkaamassa noin "kevyesti ja ohimennen". Siis, jos pääsemme. Autostamme kun hajosi taas kytkin...

Keksin jonkun toisen blogista, että minäpä teen kanssa äidille jonkinlaisen albumin muistoksi. Sepä ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu, vaan siihen meni ihan oikeasti koko päivä. Selasin hartaasti nettiä, että löysin äidin syntymäpäivään ja -vuoteen liittyvät tapahtumat ja joitain kuvia. Nimenselityskin täytyi hakea. (Sitäpä äiti ei ole varmaan ennen kuullutkaan! Opettaja (!) kiusasi häntä koulussa nimen takia, joten voi olla iloinen yllätys, että nimi tarkoittaakin "runoa"!)

Seuraavaksi siis muutama kuva albumista. SAYn antamasta 3D-arkista löysi yksi kuva paikkansa albumin kannessa:

Näin vanhat kuvat voinee jo laittaa ihan tänänsä, peittelemättä. Tässä meidän mummu ja pappa (äidin vanhemmat):
Kuvia ja juttua äidin syntymävuoden tapahtumista:

- Jälkimmäisessä sitten jo isän ja äidin hääkuvakin.
Muita sivuja en taidakaan esitellä, kun sisältävät jo tuoreempaa kuvamateriaalia.

Olen ihastunut näihin Tiimarin minialbumeihin. Joku tietysti voi tuhahtaa, että "Tiimari-tavaraa", mutta nämä ovat näppärän kokoisia tämmöiseen yhden teeman työstämiseen. Tyttökin teki itselleen oman albumin aiheena hänelle tärkeät asiat.

Eipä liene muutenkaan enää tarvis vähätellä Tiimari-tavaran arvoa. Kyllä sieltäkin jo nykyään saa vaikka mitä, ja monen tasoista (ja hintaista. Meikäläinenkin sai sinne eilen hukattua yli 70 €...)

Sukkaklubin ruusupuiset sukkapuikotkin tulivat sitten tänään, että nyt on koko paketti vihdoin kotona. Että ei muuta kuin puikot kilisemään, kunhan syyskuu ja Sukkasato-tempaus koittaa! (Taannoin keskeneräisinä esittelemäni siniset Sockina-sukat sainkin jo sunnuntaina valmiiksi, ja ne kotiutuivat isännän jalkaan. Hyvältä kuulemma tuntuvat!)