Syksyinen avajaispäivä

Yöllä alkoivat varsinaiset monsuunisateet, ja näyttävät jatkuvan edelleen. Koskahan vedenpaisumus tulee?
Tänään posteljooni tunki jotain epätoivon vimmalla (?) postilaatikkoon. Mitä? Lähetys Hobboksista? En minä ole sieltä mitään tilannut... Avasin paketin, ja, oho: Mukana ei ollut minkäännäköistä viestiä, mutta olettaisin, että voisiko tämä olla nyt se Jämä-Ullan arvontavoitto? Ainakin Hobboks sponsoroi Ullaneuletta, joten kai tämä niin on tulkittava? En kyllä löytänyt tarkempaa tietoa Ullan sivuilta. - Älyttömän hieno kyllä! Tuo kirjahan on ollut minulla joskus kirjastosta lainassa, ja innostuin valtavasti sen ohjeista. Ajatella, voiko tämmöisen saada ihan tuosta vain?!
- Patsku kyllä tuumaa, että "so what"?

- Mutta sehän onkin koira.

Sadepäivän kunniaksi aamu alkoi askartelulla. SAYhan muisti minua vaijerikorupaketilla. Kun tyttökin sai omalta SAYltaan siemenhelmiä, "löimme viisaat (?) päämme yhteen" ja yhdistimme materiaaleja tällaiseksi helminauhaksi, joka on tytön kaulassa:

Eikö ole nätti! Pienet helmet ovat vuoronperään violettia ja sinistä, mutta se ei valitettavasti tuosta kuvasta oikein hyvin näy. Malli on ihan sama kuin siinä mustavalkoisessa helminauhassa, jonka sain SAYltani. Tuolla mallilla tulee kyllä kiva, tasapainoinen koru.

Minä kun kuvittelin, etten tykkää vaijerihelmiä pitää, mutta olin vain ennakkoluuloinen. Olen käyttänyt SAYltani saamaa helminauhaa jo monena päivänä! Värihän sopii mustiin vaatteisiini ihan justiinsa. Epäilyni vaijerihelmien istuvuudesta taitaakin johtua siitä, että sain joskus lahjaksi mahdottoman jäykässä vaijerissa olevan helminauhan. Tämä SAYn käyttämä onkin ihan erilaista, pehmeämpää.

SAYltani saamistani vihreistä helmistä taidan kyllä punoa jotain muuta, katsotaan, katsotaan...
Ja mitäs sitten tekisi, kun edelleen sataa, ja helmiä on jo näprätty, ja askartelutavaroitakin on järjestelty. Ehkä värityspuuhia:

Jehkottaren korttihaasteeseen en vielä ole tarttunut, vaikka mallin jo laitoinkin talteen. Jotenkin aloitekyky tältä päivältä puuttuu.

Postista tuli kumminkin vihdoin ne tilaamani ProMarkerit, joten paloin halusta väritellä niillä. Vähän kynien käyttö kyllä vaatii opettelua, kun olen tähän asti käyttänyt akvarellipuuvärejä. ProMarkereitahan kehutaan siitä, että päällekkäisiin väripintoihin ei jää rajoja. Ilmeisesti samasta ominaisuudesta johtuen muste jotenkin "liukuu" joillakin paperilaaduilla ja leviää itsekseen laajemmalle kuin mitä on väritetty. Täytyisi siis olla kovin varovainen, eikä värittää ihan rajoihin asti.

Minähän en tunnetusti erityisemmin välitä punaisesta väristä. Onkin hupaisa todeta, että nuo väritetyt kuvat ovat kovasti punasävyisiä. Johtuneeko sitten syksyisestä säästä ja pimenevästä päivästä/illasta, että alkaa vissiin joulu hiipiä väritettäviin kuviin? Onhan se toki jo muutenkin mielessä, kun tuli ilmoittauduttua joulukalenterivaihtoon (ks. sivupalkki).

(EDIT: Tarkennetaan nyt vielä, kun - kommenteista päätellen - taisi tulla väärinkäsityksiä: En minä punaiselle "allerginen" ole, kaikkihan riippuu käyttötarkoituksesta! Käytän sitä muuten vain aika vähän, ja pukeutumisessa vain jouluisin...)
Vaihdoista puheenollen sain aivan mielettömän "roppakaupalla askarteluiloa" -lähetyksen tarjalta! Ihana, itse tehty kortti:

Valtava keko leimakuvia, joista tänään jo muutaman värittelin:

Ja vaikka mitä muuta:

Tajuttomasti oli saatu mahtumaan tavaraa C5-kirjekuoreen!

Minä onneton puolestaan sähläsin omani kanssa ja jätin ensin nipun tavaraa lähettämättä. Ei auttanut kuin lähettää toinen kuori perään. Mieluummin en puhuisi koko jutusta, hävettää niin mokoma kämmäily. Mutta julkinen häpeä on paras häpeä. No, tässä joka tapauksessa minun lähetykseni Tiialle, jonka bloginimestä en ole varma:

Olympialaisten avajaisiakin sitten vietettiin, ja oli lupa luoda "olympialaisneuleen" aloitussilmukat. Mallinihan on osapuilleen tämä:

- Tosin muokattuna pikkuneidin mittoihin ja varustettuna pienemmällä pääntiellä sekä pikku hihoilla. Saa nähdä, tuleeko tästä mitään! Ensinnäkin tyttö valitsi itsepäisesti mielensä mukaiset langat:

Sanoin, että tehdään ohuemmasta niin laskeutuu kauniimmin, vaan ei, kun väri ei kelvannut! Ehdotin, että tehdään edes yksivärinen, että malli pääsee oikeuksiinsa, mutta ei. Pitää saada nämä värit mukaan!

Minua lakkasi jo huvittamasta koko homma, mutta jos nyt hammasta purren tekisi, pikkuneidin takia. Puretaan sitten vaikka puolessavälissä, kun hän huomaa, ettei tästä tulekaan kiva... Enpä tiedä. Silmukat on luotu ja pari kerrosta tehty, mutta taidan vielä yrittää kääntää nuoren naisen päätä. Täytyisihän tämän tekemisen vähän neulojaakin huvittaa.

Muuten mokomat olympialaisavajaiset olivat pompöösiä puuhaa. En tykännyt yhtään. Siinä ihmisoikeudet ja kansan köyhyys unhoittuu, kun räiskitään ilotulitteita savusumusta harmaalle saastetaivaalle. Hoh-hoh. - Ihan kuin olisin tänään pahalla päällä. Taitaa tuo sää kumminkin vaikuttaa, kun ei pääse oikein ulkoilemaan. Tulee niin narisevaa tekstiä, että! Olisi kai tarvinnut katsella perheen kanssa Poliisiopistoa - ei vaan, taitaisi se ärsyttää vielä enemmän.

Mutta, iloisempi loppukaneetti tälle päivälle: Kiitettävästi olette jo osallistuneet reseptiehdotuksillanne arvontaan, mutta vielä on muutama päivä aikaa ennen kuin laskuri katkaisee pelin, joten mukaan vain: Arvonta viidennellätoistatuhannennella...