Suomalaista suvea

(Hoh-hoijaa. Taas Bloggerin julkaisun tekniikka tökkii...)
Tänään sitten käytiin sukujuhlilla, enon vaimon viisikymppisillä. Oikein oli suomalaisen kesäjuhlan tuntua! Mukavaa, kun ruokatarjoilu on alkanut nykyään kallistua karjalanpaisti-/laatikkolinjalta paellapuolelle. "Pakolliset kuviot", siis ruokailu, joka vasta irrottaa kielenkannat, sujuu sutjakkaasti ja jää enemmän aikaa seurusteluun. Eno yllätti pitämällä vaimolleen nätin puheen - ja antamalla sormuksen lahjaksi!
Enot ja tädit ovat pysyneet kotipaikkakunnalla, mutta serkukset ovat levinneet ympäri Suomea. Sukujuhlat ovatkin siitä tosi kivoja, että tulee trehvattua noita "meikäläisiä". Muuten oli oikein perinteiset meiningit, kuten kuvasta näkyy:

- Ei muuten hullummat kesämökkimaisemat...

Mummu hoiti meidän jälkikasvua, ja mukavasti kuulemma oli mennyt. Mummu piti taas ruokahuollosta huolen. Lasagnea ja pannaria kera marjahillon ja -kiisselin, huikopalaksi, oli vartoilemassa vielä meitäkin. Bonuksena: Mummu oli vielä rikkaruohojakin nyppinyt meidän esikoisen kanssa monta kottikärryllistä. On se mukavaa, kun on hyväkuntoinen ja aikaansaapa anoppi.
Enempää en taida tänään päivitellä. Katsotaan huomenna lisää. Nyt tutimaan.

Ja vielä:
Kiitos kovasti ninnalisalle kultaisesta "luottokortista"! En nyt laita sitä kiertoon, kun laitoin juuri taannoin. Tunnustusta on aina mukava saada, ja moninkertaisena se tietysti vallan mairittelevalta maistuu.