Sain sentään eilen jotain valmistakin aikaiseksi. Tämmöisen onnittelukortin pistelin:
Tilasin Violariumista pohjakangasta, kun tuumin, että jos aloittelisin Pistelijän kirja:a, enkä haluaisi sitä tehdä aidalle. Tuli siinä kyljessä ostettua nyöriä ja nappejakin:
- Näin muovipussin läpi kuvattuina tosin vähän aneemisesti hymyävät...
Voisin tietysti pitää vähän taukoa tässä itseni palkitsemisessa, kun tuota lankaa on tullut rohmuttua vähän suunnalta jos toiseltakin... Käsityökorin tarjous houkutteli tekemään mouline-lankatilauksen, kun tarvitsin noita "turkinvärejä" Beatrix Potter -malleihin. (Turkki- ja ihonvärejä on mielestäni vaikea soveltaa omien varastojen mukaan, toisin kuin esim. vaate-, esine- tai kasvivärejä.) Ja samalla, kun jotain tilaa, niin eihän sitä nyt pelkästään noita pieniä dokkia kehtaa... Niin, että tuli langettua myös noihin puuvillasukkalankoihin. Mutta on niissä kyllä nätit värit, että niitähän voi ihailla ihan näin kerilläkin:
Yhytimme Patskun siskonkin siinä kävellessämme, mutta enpä huomannut ottaa hänestä kuvaa - voi minua!
Tänä vuonna on jäänyt kaikki hyötyviljely tekemättä, edes salaatinsiementä en ole kylvänyt. Pistetäänpä siis tätä meidän päivänkakkarapeltoa tähän (ja se aasinsilta: yllä harakankellot, alla harakankukkaset):
Lieneekin aika taas paneutua askartelun maailmaan. Jos tuon eilisen ATC-haasteen tekisi, kun aihe vaikutti kivalta.
4 kommenttia:
Tosi hienoja nuo muumiaiheiset atc-kortit. Sitten nuo puuvillasukkalangat, siis niitäkin saa ja lisäksi ihanan värisiä. Tiedätkö kestääkö ne hyvin vai ovatko pian puhki? Minä en voi pitää kutinan vuoksi ollenkaan villaista niin kiinnostaa.
Ihania kortteja olet taas tehnyt! Niitä minä en ole tehnyt vielä...
Kyllä se talon aina hiljentää kummasti, kun yksikin perheenjäsen on poissa. Varmaan erilailla vielä, kun on kyse kehitysvammaisesta, joka ei ole omilla teillään esim. iltaisin muiden nuorten kanssa.
Tuo Muumipapan toteamus viimeisessa kortissa on kyllä huippu! Sehän sopii tähän meidän yhteiskuntaan kuin nyrkki silmään!
Meidän esikoisemme, 10v, on seurakunnan telttaleirillä kolmatta päivää. Kyllä sen huomaa oudosta hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta talossamme.
Ihania kortteja! Minulla ei ole taitoja tuollaisiin.
Mukavia kesäpäiviä! Toivottavasti äidin apu tulee iloisena ja virksityneenä leiriltä! Muistan ilolla keharileirejämme silloin työssä ollessani.
Lähetä kommentti