sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2008

Pihkassa pyykkinaruihin (tai kuviin vain...)

Muutakin on tänään pistelty kuin tuo kultakala alempana. Tämmöinen kirjanmerkki, malli Oriental Cross Stitch -kirjasta, osa isompaa kuvaa:
Ja oikein likeltä:

Eilen ostin Pilviltä ristipistopakkauksen, jossa norsu ripustaa pyykkejä narulle. Sattuma sinänsä, että hän keksi sitä minulle tarjota, sillä olen havainnut itsessäni aivan uuden piirteen: olen rakastunut pyykkinaruihin! En siis (tietenkään) niihin oikeisiin, joihin ripustetaan oikeita pyykkejä, vaan pyykkinarujen kuviin. Kirjottuihin, leimattuihin, piirrettyihin, maalattuihin, leikattuihin... Alkaa tuntua vaarallisesti siltä, että tästä on kehittymässä uusi keräilykohde tähän huusholliin.
Lenkillä iski kova värjäysinspiraatio, moottorinaan se, että Käsityökori mainosti käsinvärjättyjä ristipistokankaita. Hinta huimaapi päätä, mutta silti tilasin kaksi pientä tilkkua. Sittenpä muistin, että minulla on tuolla varastonperillä vanhaa isosilmäistä aidakangasta ja jokunen pellavasekoitekin löytynee. Värejähän minulle jäi vaikka kuinka paljon käsityön taiteen opiskelusta, kun tuli silloin opettajalta ostettua. Hän kun vakuutti, etteivät ne kaapissa pahene. Eivätpä pahene niin, mutta tilaa kyllä vievät. Vaikka onhan se sitten mukavaa, että on, mistä ottaa, kun mainittu inspis iskee.

Lenkillä ovat aivot aina mukavasti tyhjäkäynnillä, niin että ideoille on tilaa. Eipä ihme, että lehdessäkin sanottiin, jotta loma-aika pitäisi pyhittää tykkänään lomaksi, eikä hoidella työasioita, -sähköposteja ja -puheluita. Se on kuulemma luovuuden edellytys.

Väreistä puheenollen, mutta mihinkään muuhun liittymättä, eikös olekin kaunis ruskalehti heinäkuussa:
Isännälläkin alkaa toinen kesäloman puolikas heti huomenna. Tänään hän on vielä töissä: kuuteen meni, ja vielä on töissä, vaikka on ollut tähän mennessä jo 11,5 h. Semmoista se on kuukausipalkkalaisen elämä. Ei siinä tunteja lasketa, eikä taideta tuosta sunnuntailisiäkään maksella. Ja eilenkin soiteltiin töihin kesken kauppareissun. Ne ovat ne Tapsan Tahdit nääs, kun työllistävät.

Eilen juuri sitä kiukuttelin, kun luin paikallislehdestä, että kaupunki maksaa Tapsan Tahtien Iskelmä Finlandia -palkinnon - meidän verovaroista, voi hitsipilli! Vaan työmiehet tekevät talkootöitä mahapalkalla (limsaa ja vissyä on tarjolla, ja ruokalippuja kebab-annoksiin). Ja samaisessa jutussa Olli Lindholm selitti, että hänen palkintorahoillaan ostetaan pojalle kevari, että revi siitä nyt sitten huumoria... Paula Koivuniemi sentään lahjoitti puolet palkinnostaan Hempankaarelle, kaupunkimme toimintakeskukselle. Hatunnosto siis Paulalle, joka onkin aika mimmi, niinkuin on tullut täälläkin aiemmin todettua.

6 kommenttia:

Sari (saristitching) kirjoitti...

Ihana kirjanmerkki! Jopas nyt, että ruskalehtiä on jo tähän aikaan!

Matleena kirjoitti...

Ihana kirjanmerkki! Pitääpä panna muistiin tuo kirja, jos vaikka kirjastosta löytyisi, kun on noin kivoja kuvia. Eihän sitä tiedä, milloin pistelyinspis iskee. Veljeni on jättänyt tilauksenkin sisään, mutta toimitus on vasta vuonna 2013, joten aikaa on odotella inspistä. :-D

Ai taas ruskalehti heinäkuussa! Onkohan niitä paljonkin tänä kesänä, kun Tiitsakin kertoi 15.7blogissaan "Oikein nurin sekaisin" löytäneensä punaisia haavan lehtiä.

Heather Robinson kirjoitti...

You are so multitalented. This cross-stitch is gorgeous and I love how you combine it with backgrounds as you did with the fish! Beautiful!

Anonyymi kirjoitti...

Kaikkea kaunista olet saanut aikaan! Kivoja pistelyitä =)

Palaga kirjoitti...

Ihana kirjanmerkki, minustakin!

Palaga kirjoitti...

Oi, että juuri tämän sain Pif-lahjaksi, kiitos! Se on aivan kuin koru, joten ripustan sen seinälle vuoteeni päähän. Sitten, kun saan rahaa uuteen raamattuun, on kirjanmerkin paikka sen välissä.