maanantaina, kesäkuuta 09, 2008

Wo-hou! Kotona ja puikoissa taas!

Kylläpä kelpaa palata takaisin puikkoihin taas, kun takana on erinomainen rippileiri! Kyllä oli taas niin kivoja leiriläisiä, että saa ihmetellä, mistä niitä joka kesä löytyykin. Nuoret ovat kyllä mukavia, ja on kiva tavata toistenkin lapsia välillä, vaikka kyllä paluu omien luokse tuntuu kanssa tosi hyvältä.
Tämmöinen kukka kasvoi siellä leiripaikalla saunan lähellä:
Läheltä se näytti tältä:
Varmaan joku viherpeukalo osaisi taas valistaa, mikä kukka on kyseessä? Nätti oli kumminkin, kuin aurinko.
Tämmöisiä pikku kaivoja siellä pihassa kanssa on, ainakin pari kappaletta:
Ovat kuulemma tosi vanhoja, ja jos en väärin muista, niin ovat tuontitavaraa. Olisivatkohan olleet jostain Venäjän suunnalta?
Meidän majoitusrakennuksemme oli -60-70-lukujen taitteen melko tasakattoinen, tummanruskea rumilus, mutta pihan alkuperäinen talo, ns. vanha huvila, on näin kaunis:
Alas järvelle on pitkä matka, varsinkin nyt, kun portaat ovat remontissa ja pitää kiertää. Pihassa on kumminkin pikkuruinen lähdepohjainen lampi, jossa jokunen nuori kävi uimassa:
Komeat näkymät rinnettä alas olivat kumminkin:
Ja pihalla kukkivat syreenit:
Ja olivathan ne orvokitkin nättejä:
Tänä vuonna ei olekaan tullut laitettua niitä omaan pihaan. Kannattaisi kyllä, sillä ne menestyvät meillä todella mainiosti, ja siementävät ja leviävät hyvin.
Tänä aamuna ukkoskuuro herätti minut jo klo 6. Rakeitakin tuli voimalla. Näkymä kämppäni ikkunasta aamulla oli varsin harmaa:
Ja jotain pientä täytyi ostaa itselle "tuliaisiksi". En viitisinyt ostaa karkkia. Tästä pussukasta on pitempiaikainen ilo:
Kotona odotti monta avaamatonta vaihtopakettia, ja uusi Suuri Käsityölehti sekä Maalla-lehtikin, joten nyt riittää puuhaa joksikin aikaa.
Konfirmaatio häämöttää ensi sunnuntaina, ja sinne pitäisi loihtia saarna. Aihe on "Armahtakaa!" ja evankeliumissa Jeesus kysyy, kuka olisi valmis heittämään 1. kiven. Katsotaan, mitä keksitään.
Kotona odotti myös kutsu serkun valmistujaisiin ensi sunnuntaille. Mitähän sitä keksisi lahjaksi aikuiselle naiselle? Apuja ja ehdotuksia otetaan kiitollisena vastaan! Ainakaan mitään kummoista ei ehdi enää itse tehdä. Jonkin kauniin kortin ehkä...
Enon vaimo täyttää 50 vuotta elokuussa, mutta he pyysivät lahjan reilusti rahana...

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, kun olet palannut. Olin täällä heti aamusta kärkkymässä tarinoitasi.
Ensimmäisten kuvien kukkahan on iki-ihana vanhanajan perinnekasvi Kullero!!!

Anonyymi kirjoitti...

Valtavan kaunis huvila ja kaivo - puhumattakaan maisemista. Kyllä mahtoi silmä ja sielukin levätä..

Elina kirjoitti...

Aivan mahtavan upea paikka! Tuollaisen kaivon kun saisi pihalle...

Anonyymi kirjoitti...

Upeat maisemat! Oletko kertonut, missä päin Suomea tämä paikka on? Veljenpoika pääsee myös ensi pyhänä ripille. Hän ei halunnut lähteä leirille, vaan on käynyt päiväkoulua. Toisaalta hyvä kun suostui kuitenkin käymään riparin. Tässä hyvin lähellä on nuori aikuinen, joka aikanaan ei ole suostunut, ei minkään lajin rippikouluun. Ehkä asia tulee jonain päivänä vielä vastaan.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana paikka, kyllä tuolla varmaan kelpasi leireillä! Nuoret osaa yllättää ja oppia on lupa ottaa meidän aikuistenkin... Mukavia muistoja varmaan jäi jokaiselle mukana olleelle.
Kullero muuten kasvaa minullakin ja on yksi lempiperennoistani <3

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, kun olet taas maisemissa :).

Anonyymi kirjoitti...

En huomannut, että joku olisi vastannut kulleron nimikyselyysi, mutta kullero tuo keltainen kukka on. Tosin minun lapsuuteni ojanpenkalla ja moiskassa se kasvoi 'kullervo' nimisenä, sen nimen etymologiaa en kyllä koskaan saanut selville...
Taivaan isän siunausta kaikille leiriesi lapsille, ja aikuisille!
Siru

Anonyymi kirjoitti...

Tervetulemas taas "puikkoihin" :) Olipas todella ihanainen paikka leirille - mikähän paikka se on....houkutteleva suorastaan!

Onko muuten saarnasi samanhenkisiä kuin täällä olevat tekstisi - ilmeikkäitä, värikylläisiä, lennokkaita....? - olisipas mukava tulla kuuntelemaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Mukava, että olet tullut takaisin kotiin! Kaunis oli teidän leiripaikkanne, kauniilla paikallakin vielä. Tuollaista kaivoa en ole ennen nähnytkään, viehättävä.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko oli tarkistaa täältä, että tunnistin kukan oikein kulleroksi, koska itse en ole vihrepeukalo. Jotain sentään tarttunut mieleen. :) Jep, nuorten kanssa on haasteellista, mutta kovin palkitsevaa ja raikasta. On etuoikeutettua saada tehdä rippikoulutyötä, sanoisin jopa.

MysteryKnitter kirjoitti...

No kulleroksi olin minäkin sen kukan tunnistavinani. Sitä kun kasvoi joskus kotini takapihan ojan penkalla. On se sentään hyvä, että silmäni eivät vielä ole alkaneet totaalisesti heittää.