maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Fufoilublogi on päässyt Loppusaldoon asti. Paljon tuli purettua, vähän valmista, mutta hyvä niinkin.
Tänään kävimme isännän ja kahden nuorimmaisen kanssa vierailevina tähtinä naapurikylän kesäpyhäkoulussa. Se pidettiinkin kotipyhäkouluna, eli siten se erosi meidän kirkossa pidettävästä, että olimme ihan perheessä.
Väkeä oli ihan mukavasti: lapsia 12, aikuisia 8. Lapsissa oli tosi pieniäkin mukana, ihan muutaman kuukauden ikäisiäkin, joten meno oli sen mukaista. Isäntä esitti pikkupoikamme kanssa Daavid ja Goljat -pravuurinsa. Joku pikkutyttö vähän pelkäsi tuommoista setää, joka oli pukeutunut lasten muovirintapanssariin ja jääkiekkokypärään...
Askartelunkin halusin siellä vetää. Tulostin kotona VictorianGraphics -sivuilta enkelikuvia ja kirjoitin lappusiin
Psalmista 121:8:
"Herra varjelee kaikki sinun askeleesi,
sinun lähtösi ja tulosi
nyt ja aina."
Kuvat ja tekstit liimailtiin sitten puikkoliimalla kirjanmerkkipohjaan, ja tarrankin siihen sai ottaa. Askartelu tuntui olevan juuri sopivan haastava sylissä tehtäväksi.
Pyhäkoulun päätteeksi syötiin jätskit ja ihailtiin talon kanat ja sonni. - Valitettavasti ette niitä näe, kun kamera unohtui kotiin.
Sonni oli kuulemma ollut karkuteillä. Yksi rouva kertoi, että heiltä oli joskus kaksikin sonnia hukassa. Ne olivat palanneet omia aikojaan, monen päivän päästä, takaisin omalle paikalleen navettaan. Sen kaverin viereen, joka ei ollut karannut.
Lapset pomppivat lopuksi märällä trampalla ja keinulaudalla. Sukat kastuivat, mutta hauskaa ilmeisesti oli.
Tänään tuli siis taas sadepäivä. Iltapäivä menikin sitten päiväunia vedellessä. Morsekin täytyi tällä kertaa nauhottaa, kun eivät pysyneet silmät auki. Hotakaisen "Iisakin kirkkoa" olen sentään jonkinverran ehtinyt lueskella. Runonpäivän kunniaksi sieltä katkelma:
Nainen seisoo avonaisen ikkunan ääressä
ja katsoo ulos.
Ulkona on talitinttejä
ja vaikka mitä.
Huoneessa on vanha mies
ja rollaattori.
Naisen ohimolla on yksi harmaa hius,
hän kiskaisee sen irti ja tekee siitä köyden.
Vanha mies toivoo
köyden kestävän.
Sateesta johtuen tämä ilta on kylässämme sumuinen. Heppa syö niityllä, hämärässä sumussa:


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Taas ihana kuvaus pyhäkoulukäynnistä perheessä.Nykyään taitaa enää harvemmin pyhäkoulua olla kenenkään kotona.Mä lapsena kuljin pyhäkoulua vuorosununtaisin kolmessa eri kodissa. Äiti aina sanoi,että pyhäkouluun on mentävä ja kyllä mä tykkäsinkin ja mulla oli sieltä sellainen taulu täys lampaita.Nykyään miniäni pitää pyhäkoulua,on pitänyt jo monta vuotta,mutta sitä ei ole kesällä. Se pyhäkoulu pidetään seurakunnan kerhotalossa,jossa on paljon lapsille ja nuorille toimintaa.

Tirpuunen kirjoitti...

Kyllä tämä blogivaellus on antoisaa: löysin Valokuvatorstain kautta tänne blogiisi, ja olipa iloinen löytö! Jostain syystä meidän palvelin kaatuilee nyt jatkuvasti, kun yritän sivujasi selailla, vaan se mitä olen saanut esiin, on ollut tosi mielenkiintoista. Tulen taatusti toistekin!

Näin papin vaimona ja kahden Asperger-piirteisen pojan äitinä ja vielä korttiharrastajana löydän kovasti yhteistä kanssasi. Jos ehdit, olisi kiva jos kävisit vastavierailulla. Blogini osoite on http://lakialla.vuodatus.net. Blogissani on sinulle myös pieni yllätys.

Hyvää kesää sinulle ja perheellesi!