torstaina, kesäkuuta 26, 2008

Löytöjä luonnosta, postista ja kaapin kätköistä

Pienen liitteen kävin "huikkaamassa" tuonne fufoihin: Viime hetken uusi aloitus. - Että tunikaa "omasta päästä" on taas tulossa...
Täytyi napata muutama kuva ihan värien takia. Oli erinomaisen kauniita apiloita tuolla tienvarrella, oikeasti ihan pinkkejä:
Ja sitten nuo "albiinokurjenpolvet:
Niitä näytti olevan kanssa tuolla metsätien varrella yhdessä kohtaa oikein enemmänkin.
Ja kun nyt väreihin päästiin, niin tämän värinenhän se taivas on viime aikoina ollut:
Kyllä välillä pilvet roikkuvat niin raskaina, että johan sieltä jotain putoaa ihan painovoiman vaikutuksesta...
Tänään tuli kiva, romanttishenkinen (SarahKay/Tilda jne.) KOTI Peikkotytöltä:
Oikein on tämmöiselle vannoutuneelle koti-ihmiselle mieleen. Avaimenperä oli hauska idea! Tässä vielä Peikkotytön itse tekemät osat lähikuvassa:
Mitä sinä vähättelit, ettei aski onnistunut? Minä kun ihailin sen tekstiä heti ensimmäiseksi! Minulta lähti Peikkotytölle tämmöinen kirje (ylempänä kokonaisuus, alla itse tehdyt osat):
- Sydämellinen kiitos vaihdosta!
En sitten ainakaan toistaiseksi ole sortunut Käsityökorin tarjoushoukutuksiin (moulinelankaa taidan kyllä vielä tilata, kun olisi ehkä tarvis "eläimenturkinruskean" sävyjä), muuta kuin ihan pikkaisen. Pohjakankaiden verran, joista joku oli tarjouskangastakin:
Nämä tulivat kyllä oikeasti ihan tarpeeseen, kun entiset kankaani olivat kaikki valkoista tai ecrua. Kaupanpäällissakset houkuttelevat tekemään saksikoristeen niihin, ovat niin söpöiset. Täytyy miettiä sopivaa pikkumallia.
Tämmöinen tekemäni hassu kotikolttu osui kaapista tänään päälle:
Saatat havaita, jos olet kurkkinut sivuilleni aiemmin, että rintatasku on tutunnäköinen. Tuo ruusu ja niskassa oleva ristipistolintu (ks. Onnea kaikille luokaltaan päässeille!) ovat juuri tästä mekosta. Tein tämän Käsityön taiteen perusopintojen kurssilla, jossa piti tehdä fantasiavaate "vanhasta uutta" -periaatteella. En halunnut tehdä mitään kovin "fantastista", vaan semmoisen, jota voi jossain käyttääkin. Kaavoitusta tuossa ei ole, vaan se on ommeltu ihan "ex tempore" (kuten mallista arvata saattaa). Vaatteeseen on käytetty yksi äitiysmekko, yksi kesämekko ja kaksi viskoosipaitaa sekä epälukuisa määrä nauhan ja pitsin pätkiä. Napitkin innostuin päällystämään, vaikkeivät ne mitään päällystettävää mallia olekaan:

Tässä suunnitelmapiirros, jonka tein ennen työn aloittamista:
Piirroksen vasemmassa yläkulmassa olevan pikkujakun ompelin myös, kera virkatun helmapitsin. Jakun olen vain jo ehtinyt värjätä mustaksi (kuten useimmat muutkin vaatteeni ajanoloon). Piirroksessa näkyy myös pienenpieni käsilaukku, jonka virkkasin ja vuorasin mekosta ylijääneellä viskoosipalalla.
Opettaja kiitteli päättäväisyyttäni, kun olin pysynyt suunnitelmassa niin tarkasti. - Valitettavasti piirsin kuvaan "ideaaliminäni", eli itseäni en ole saanut tuohon muottiin muokattua... Ei vaan, mallikuvissahan pitää olla aina nuo tietyt mittasuhteet: ylipitkät raajat ja pieni pää. (Hmm, mistähän tuo kertonee? Tuttavapiiriini kuuluu kyllä ainakin kolme älykästä mallia, jotka itse asiassa ovat ainoat mallit, joita tunnen, eli otanta on 100%:sti älykäs!)
Piirroskuvaa kaivaessa löytyi tämmöinen teknisesti suhjuinen, mutta muuten kivan jouluinen kuva näin keskelle kesää:

Liekö kuinkakin monelle tuttuja tämmöiset hahmot? Virkkasin tämän "joulukalenterin" joku vuosi sitten Suuren Käsityölehden ohjeilla. Systeemiin lisätään aina hahmo per päivä, Jeesus-vauva tietysti viimeisenä. Ihan 24:ää hahmoa en viitsinyt virkata, eli lapset ovat sitten täydentäneet kuvaelmaa leikkieläimillään ja enkelihahmoilla. Hauskin joulu itseni kannalta oli tietysti se, kun aina illalla, lasten mentyä nukkumaan, aloin virkata. Täytyi aina saada uusi hahmo valmiiksi siihen mennessä, kun lapset nousivat aamulla ylös!
Sitten onkin jo päivän eläinkuvan vuoro. Äitini pelkää kovasti hevosia, ja kyselee, miten uskallamme täällä lenkkeillä, kun hevosia on melkein joka toisessa talossa. Allaoleva kuvasarja kuvaa hyvin sitä, kuinka kiinnostuneita hepat meistä ovat (sen jälkeen, kun huomaavat, että meiltä on turha odottaa makupaloja):


Tämmöiseenkin teki taas mieli mukaan, oli niin kiva aihe: muumit.
Ja meillähän on eräs perheenjäsen, joka katselee "kieli pitkällä" äidin vaihtotouhuja, joten tähän myös mukaan, kun "osui" silmään:

2 kommenttia:

Peikkotyttö kirjoitti...

Mukavaa että tykkäsit! :) Musta siitä askistani vaan tuli jotenkin hmm. yksinkertainen. :D No, mutta KIITOS myös itsellesi ihanasta vaihdosta! :)

auringonkukka kirjoitti...

tosi kauniita maisema kuvia!