keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008

ATC-iloa, pumppujännitystä ja runojen mielenrauhaa

Eilen "tappelimme" (liian voimakas ilmaus, mutta miten sen nyt sanoisi, keskustelimme?) isännän kanssa tuon fufoilutunikan valokuvauksesta, kun ei kaveri meinannut millään saada otettua kuvaa, jossa ei olisi ollut päätä ja/tai jalkoja mukana. Kuinka ollakaan, pikkuneiti napsaisi tänään ensimmäisellä yrittämällään ihan kelvollisen otoksen:

Eli ilmeisesti "tytöstä polvi paranee"... Valitettavasti "hämärät olosuhteet" vaikuttivat sen, ettei kuvasta näe, mikä on joustinta, mikä sileää. Eli vartalon ympärillä on aika leveä joustinosuus. Helma laskeutuu myös "luonnossa" nätimmin.

Eilen tuli sydänlääkäriltä ehdotus, että tarttis mennä rasituskokeeseen, eläkepapereiden jatkoja ajatellen. Hui, aika tulikin pika-pikaa, jo huomiseksi! Nyt kyllä pelottaa/jännittää! Olen minä siellä ennenkin polkenut, mutta se ei ollut mikään miellyttävä kokemus. Pumppuni on semmoinen, että syke ei nouse tasaisesti, vaan hypähtää yht'äkkiä, ja kovassa rasituksessa lisälyöntejä tulee vaikka kuinka tiheään. No, testin tarkoitushan onkin tavallaan saada "huono tulos", eli sykkeen poikkeavuudet näkyviin. Kovasti lääkäri vakuutteli, että tarkoitus ei ole polkea niin, että taju menee. Joo-o. Huomennahan se sitten nähdään, että missä asennossa meikäläinen testeistä palautetaan...
(EDIT 19.6. klo 8:28: Kurkkasin Päivän Sanaa - osui niin hauskasti sydäntutkimuksen kanssa tämä: "Anna silloin heille anteeksi, auta heitä ja anna jokaiselle hänen ansionsa mukaan, sillä sinä tunnet heidän sydämensä, sinä yksin tunnet kaikkien ihmisten sydämen."
1. Kun. 8:39)
Laitanpa tähän Ritulta saadun mietelause-/runokortin värssyn, noin niinkuin juhannusta odotellessa:

"Tänään olen onnellinen kesästä.

Katson, kuinka lintu lentää pesästä.

Kuulen satakielen laulua.

Katson järven kimmeltävää taulua.

Ihmettelen västäräkkiä.

Kaikki tapahtuu niin äkkiä.

Ohitseni kiitää keltaperhonen.

Sydämeeni kätken värit sen." (A.-M. Kaskinen)

Ja kun vauhtiin päästiin, niin liitetäänpä tähän vielä, vaikkapa Urhon ja Patskun kunniaksi, kissamiete Peikkotytön lähettämästä kortista:

"Kissat ovat niin siistejä,

helliä, kärsivällisiä, arvokkaita

ja rohkeita,

että kysyä sopii, kuinka moni meistä

pystyisi olemaan kissa?" (Fernard Mery)

- Pätee koiriinkin - kenties susiin myös? Loppujen lopuksihan koirat ovat susia, vain enemmän tai vähemmän koulutetussa kuosissa.

Mutta nyt pistelemään!Ninnukka muisti minua tällaisella ristipistolla viime vaihdossa, ja sormet ovatkin jo kovasti odottaneet päästä työn touhuun, että nyt!

5 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Ensinnäkin kiitos sinulle hyvistä ohjeista! Kävin heti kurkkaamassa ja paikka löytyi helposti. Nyt olen taas oppinut yhden uuden asian, kiva! :-)

Kiva tuo tunika, minäkin voisin tuollaisen tehdä, jos et tykkää huonoa. Panen harkintaan.

Ajatuksissani olen myötä rasituskokeessa. Tuttua minullekin, onneksi ei kestä pisimmilläänkkään kovin pitkään.

Tupuna kirjoitti...

Kiitti vierailustasi:)
Hyvää juhannusta!

Villiviini kirjoitti...

Toivottavasti rasituskoe sujui hyvin, jotta pääset aloittelemaan juhannuksen viettoa leppoisissa merkeissä. Posti tuli jo tänään perille. Kiitos mukavasta juhannuslahjasta!

Ninnu kirjoitti...

Tosi nätti tunika!

marelo kirjoitti...

Mulla on hiukan kesken vielä to ninnulta saatu kortti. Siis kokoamaista vaille valmis.