Metallilanka tosiaan menee aina kummaksi, kun sillä pistelee pitemmän pätkän. Tulee lenkkejä:
On se muuten ihme, mitä kaikkea ihmiset heittävät pois. Muutama päivä sitten meille ilmestyi pari tällaista tuolia:
Päälliset eivät ole makuni mukaiset, ja ovat kulahtaneetkin, joten revin pehmusteet heti irti. Runko näyttää kuitenkin olevan mainiossa kunnossa.Tuo ötökkätyynykin on mielestäni valloittava. Kaatopaikalle sekin oli menossa, kun isäntä sen pelasti. Joku on sentään senkin käsin ommellut!
- No, me tietysti sitten olemme niitä ihmisiä, jotka keräävät kaiken, mitä toiset pois heittävät...
Sitten vähän maisemakuvausta.
Sitten vähän maisemakuvausta.
Kylällämme on monipuoliset maisemat. On peltoaukeaa, kalliota, kivisiä peltoja, pieniä järviä ja hoidettua ja sysimetsää - ja avohakkuuta, valitettavasti. Tässä kumminkin komeaa kalliota lenkin varrelta:
Patsku tykkää ehkä enemmän peltoaukeista. Onhan niissä hiiriä, myyriä, variksia ja muita potentiaalisia leluja:
Tiet nyt sitten ovat, mitä ovat. Routavauriot on jo aika kivasti hoidettu. Kirjastoautokin jo eilen tänne uskaltautui kuukauden tauon jälkeen. Mutta tieltä voi löytyä kaikenlaista:
On hepan juttuja tainnut tipahtaa kuormasta. Hevosiahan täällä on miltei joka toisessa talossa. Miehet harrastavat raveja, naiset ratsastusta, noin karkeasti yleistäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti