On päiviä:) ja päiviä:(...

Tänään oli vähän paha päivä. Sain tiedon, että saan kuntoutusrahaa syyskuun loppuun asti, mikä tietysti oli mukava uutinen. Samalla sain tiedon ansiotulorajasta, jonka korkeintaan saa per kuukausi tienata, ja laskeskelimme kirkkoherran kanssa, että riparipalkkani menee juuri sille rajalle. Voi juku, yhden kuukauden palkka! Ja sen jälkeen ollaan pitkä talvikausi palkattomana, mutta ei auta, tasausta ei anneta! No, rahan takia en aio yöuniani menettää - epäoikeudenmukaisuuden takia ehkä...
Joka tapauksessa olen silti iloisena lähdössä maanantaina rippileirille. Tykkään olla nuorten kanssa! (Onneksi niitä on kotonakin sentään.)
No, se oli sentään mukavaa, että tuli tuo tanssi-aiheinen "Erilainen vaihto". Tämä tuli Kotilaiskalta:
Aski oli kiva, kun se oli päällystetty kauttaaltaan tanssiaiheisilla lehtimainoksilla. ATC:t vielä lähikuvassa:Vaihdoimme "päittäin", eli tämmöinen vaihto minulta lähti Kotilaiskalle:

Olihan tässä päivässä siis kivojakin asioita. Sekin, että käytiin koko perheen voimalla vanhimman pojan kevätjuhlassa "harjaantumiskoululla". (Enäähän tuollaista nimitystä ei kai käytetä. Erityisoppilaita siellä joka tapauksessa on.) Kevätjuhla oli liikuttava, kuten aina. En koskaan muista, että ripsivärit kannattaisi jättää laittamatta... Viime vuonna tuli jo yllätys, kun poika soitti kevätjuhlassa pianoa. Sitä osasimme silloin hieman ennakoida, vihjailuista. Mutta tänä vuonna yllätys oli täydellinen, kun poika tempaisi kansanlaulun KANTELEELLA!
Saatat arvata, että tämä ei ole meidän pojan kuva, mutta kuka tietää 60 vuoden päästä...