Olen niin paljon selaillut korttisivuja, että tuli itselle kanssa hinku kokeilla jotain. Vaikuttaa siltä, että korttimaailmassa on jotain sääntöjä tai kulttuureita - vai muotiako se on - joita en ennestään tunne. Esim. leimasinkuvat taitavat olla jotenkin melkein sääntö?
Minuun ne eivät oikein iske, ja hempeät väritkin tuntuvat vähän vierailta. Siksi päätin kyhätä tämmöisiä "omannäköisiä" kortteja. Vähän häpeillen samalla, kun tunnen, etten ole ollenkaan puhdasoppinen...
Ollakseen "minun näköisiä" korteissa(kin) pitää olla vahvat värit, paljon tavaraa ja kolmiulotteisuutta. Saakohan tämmöisen kerettiläisyyden askartelupiireissä anteeksi?
3 kommenttia:
Kivoja korttejahan sinä olet tehnyt. Jokainen tekee näköistään. Olisi aika tylsää jos jokainen vääntäisi justiinsa samanlaista. Tuo neulominen väärinpäin näyttää videolta niin helpolta...
Hei. Olen taas täällä. Tekemäsi kortit ovat kauniita. Niiden kauniit sävyt korostuvat, kun olet kuvannut ne niin kaunista taustaa vasten. Mainitsemasi leimasinkortit ovat tosiaan nyt in. Minun mielestäni ne ovat järkeviä niille, jotka tekevät kortteja myyntiin. Tällaisten omiksi tarpeiksi kortteja tekevien juttu ne eivät oikein ole. Leimasimet ovat kalliita ja niitä kannattaa käyttää paljon eikä vain pariin korttiin.
Jatkan vielä.. Portfoliosi on mielenkiintoinen ja olen yrittänyt tihrustaa siinä olevia kuvia ja tekstejä. Äh! Ei onnistu. Minä olen tehnyt tuolla tyylillä onnittelukortteja ystävilleni aivan pienestä tytöstä lähtien. Siskoni teki niitä myös. Leikkasin niihin ainakin pari kuvaa saajasta. Sitten lisäsin kuvia ja tekstejä lehdistä. Se oli niin hauskaa ettei puuhaa malttanut lopettaa. Eräästä tekemästäni kortista tuli kuin pieni kirja - 8 A-nelosta täynnä! Kortti kiersi juhlavieraiden käsissä koko illan. Minäkin olen tainnut olla skräppääjä koko ikäni - tietämättäni.
Lähetä kommentti