Pappi Puikoissa

Eilen sitten alkoi suurisuuntainen kämpänjärjestämisprojekti. Se alkoi kuistilla olleiden kangaspuiden purkamisesta osiin ja roudaamisesta yläkertaan, jossa koottiin koko komeus kattolyhtyyn:

Paikka näyttää surkean ahtaalta, muttei ole sitä, sillä selän takana olisi tilaa vaikka toisille kangaspuille. Paikka on kyllä ihan tyydyttävä, vaikka näköalat eivät ole ihan niin avarat kuin kuistilla, joka on melkein kokonaan ikkunaa. Toisaalta, nythän saa katsoa korkeammalta.

Pojat ovat ennen pelanneet kattolyhdyssä pleikkaripelejä, mutta saavat nyt luvan siirtyä keskemmälle huonetta. Mitäpä he näköalapaikalla, jos tuijottavat vain tv-ruutua.

Kuistinpuolikkaasta tulee nyt sitten työhuoneeni. Täytyy ottaa siitä nyt kuva, kun se on vielä suht' siisti:

Oikealle seinälle tulee vielä "apteekkilipaston" tapainen ja nurkkaan tolppalipasto, joten tila tulee tupaten täyteen.

Poika ihmetteli, eikö minua harmita, kun joudun sitten säilyttämään työni kaiken pölyn, hiekan ja kenkien keskellä. Sille ei nyt vain voi mitään, kun pikkuneiti halajaa huonettaan takaisin...
Tuo peräseinällä oleva pieni opettajanpöytä on muuten yhdeltä tamperelaiselta koululta. Jännä juttu, että joku on rohjennut kaivertaa opettajanpöytään:

Pöydän pinta on todella kulunut, kuten lähikuvasta näkyy. Täytyy lakata se, ettei saa tikkuja sormiin.

Lapsistamme 3:lla nuorimmaisella on muuten myös kierrätyspöytä. Kaikilla on suuri kirjoituspöytä Nokian vanhalta paloasemalta. Tytön pöytä on mieheni mukaan palopäällikön entinen. Saa nähdä, jos vaikka pikkuneidistäkin varttuisi sen ääressä palopäällikkö, heh.