Puikoilla
ponchoa pakerran,
lovea
lankakekoon nakerran.
Torkkupeitoksikin
tämä ehkä muuttuu,
eihän tästä valmista tule
jos
ensivaikutelmaan aina juuttuu...
Auringossa istuessa alkoi tämä oranssinkirjava neule hahmottua (ja taisin jo aurinkoihottumankin saada - innostuin vähän liikaa).
Aurinkolasit päässä ja voimakkaassa paisteessa värit kyllä näyttivät vähän erilaiselta kuin huonevalossa. Mutta kirjavaa saa nyt olla, ei siinä mitään. Onkin ollut tässä pitkä mustien vaatteiden kausi.
Sääli muuten, että mustia neulelankoja on jäänyt kovin vähän yli. Sitäpaitsi musta on harvoin tarjouksessa.
No, hyvin tämä neule kumminkin sointuu kevään ensimmäisiin krookuksiin. Oikein on kukkea kombinaatio...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti