Noita jämälankajuttuja on tullut tehtyä jo pitkään.
Aloin tonkia varastostani oranssinsävyistä materiaalia, kun se väri näin kevään tullen tuntuu houkuttelevalta (aurinko, nääs, tietty). Nappasin sitten tuon ylläolevan kuvan noista lähtökohdista, mistä nyt startataan.
Minusta tuo alku on aina parasta: kun päässä on unelmia ja visioita ja materiaalia käsillä. Vaikka sitten käsityöt tuppaavat jäämään kesken (!), kun iskee taas uudella idealla.
Kun taannoin kävin Käsityön taiteen perusopetuksen 3-vuotisen opintokokonaisuuden, sinänsä ihana kirjonnan opettajamme ihmetteli, että mitä puhetta se on, että työt muka jäävät kesken! Häneltä ei kuulemma mikään koskaan jää. Joo-o, mutta ehkä ero on siinä, että hän tekee työt kaupallisiin tarkoituksiin tai näyttelyihin. Silloin on isompi motivaatio tehdä valmista, vai mitä?
Kun tekee omaan käyttöön, on tekeminen sinänsä tärkeää (ainakin minulle), ja valmistuminen sitten toissijaista. Vasitenkin, kun kaapit jo nyt pursuavat villapuseroita ja pöytäliinoja ja seinät ovat täynnä "kuvitusta".
Paitsi jämälankaprojekteja, olisi ilmeisesti syytä pitää myös keskeneräisten käsitöiden valmiiksisaattamisprojekteja (jollain iskevämmällä nimellä, tietysti!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti