maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

Otetaan, mitä on ja...

... tehdään, mitä tulee! Minussa on tämä vika (tai onko se nyt mikään vika, tiedä häntä; taipumus), että aloitan käsitöitä suurella riemulla, oikein vielä etukäteen edes tietämättä, mitä niistä tulee. Tämä on nyt taas niitä töitä, tämä sinivalkoisesta lankakasasta alkunsa saanut:Loin vaan näppituntumalla silmukoita ja lähdin neulomaan. Välillä sitten täytyy tempaista puikot pois, että voi tarkistaa kokoa (kas, kun olen laiska saumojen ompelija, joten teen mieluummin pyöröneuletta). Onhan se pikkuisen vaivalloista poimia silmukat takaisin puikolle, totta. Mutta kun käyttää mitä lankoja sattuu, ei neuletiheyttäkään ole niin helppo etukäteen laskea - paitsi tietysti, jos tekisi mallitilkun, mutta tunnustanpa, että eläissäni en ole tehnyt! (Auts, aika paheksuttavaa...) Onneksi talossa on isompi ja pienempi nainen. Kyllä tämäkin vaate jommalle kummalle kelpaa...

Koska kuvitusta pitää olla, laitan tuosta välillä muittenkin tekemää käsityötä:


Miehen kummitäti teki tuollaisen "kahvikassin", kahvipaketeista. Eikö ole aika vaikuttava? Ja tukeva ja tilava kuin mikä! Käytän sitä pyhäkoulutarvikkeille. Kuulemma siihen meni (muistaakseni) 48 kahvipussia, ja sen tuntee! Materiaali on kuin paksua nahkaa. Ja muuten, väri (ja esineen edustama ajatusmaailma) sopisi aika vinkeästi etnohame eseen - keräisi katseita kaupungilla! (Ja myönteisiä tai kielteisiä ajatuksia, mutta "eihän sen ole väliä, mitä puhutaan. Pääasia on, että puhutaan!")

Tietsikkamme lähtee tänään täydennyshuoltoon - laitetaan vähän muistia ja nopeampaa näytönohjainta peliin. Toivottavasti tulee jo illalla takaisin, että pääsen lukemaan muiden kirjoituksia!

1 kommentti:

catariina kirjoitti...

mielenkiintoista nähdä mitä neuleesta syntyy.