Ihanaa postia!

 Sain Marianhuoneesta upeaa pif-postia:

Voi miten kauniit helmilangalla nimikoidut pellavaiset tyynyliinat, kiitos! Koskahan näin komeita liinavaatteita malttaisi käyttää? Vanhat, nuhjuiset ja monenkirjavat vuodevaatteemme häpeävät näiden rinnalla... Luulenpa, että pussitan näihin tyynyt tuohon virkatun päiväpeitteen päälle heitettäviksi. Pääsevät sitten muutkin kuin minä ja isäntä ihailemaan arvokkaannäköisiä liinoja. Ihanan tuntuista tuo kangaskin!

Ja tässäpä tämä ristipistokitti, johon hurmaannuin niin, että oli välttämätöntä tilata, vaikka hinta pikkuisen kirpaisi:

Chaplinin hahmo on aina tehonnut minuun (joka olen filmihullu muutenkin), ja nyt oli laitettu mukava kavalkadi hänen kolleegoitaan samaan kuvaan.

Ohukaisen ja Paksukaisen edesottamuksia seurasin myös lapsena hartaasti. Sairastin lapsena kaikki mahdolliset flunssapöpöt aina (liekö johtunut siitä, että äiti piti päivähoitolapsia; taudit kulkivat ja tarttuivat pienistä "räkänokista"), ja muistan, että Laurel & Hardyn kakku-naamaan-huumori sulostutti sohvannurkassa sairastelua. Myös Buster Keatonin totinen naamataulu ja Harold Lloydin akrobatia ovat jääneet lapsuudesta mieleen.

Sitä paitsi meidän nuorimmainen poika rakastaa komedioita, muuta hän ei televisiosta katselekaan. Vielä virtaa on nyt hänen erityissuosiossaan. Pokka pitää, Tankki täyteen ja Reinikainen seurattiin hänen kanssaan tarkasti, ja jopa Pekka Puupäät kelpaavat, joka osoittaa minusta jo melkoista huumorihakuisuutta :).

Oli siis mukamas ihan pakko laittaa ennakkotilaukseen siitä paikasta, kun näin, että tämmöinen on tulossa.

Enpä sitten tiedä, kuinka tylsä tämä on pistellä - pelkkiä harmaan sävyjä. Toisaalta kaikki taustat tehdään "puolikaspistoin" (petit point -pistoin), joten ihan hullumaisesti ei tuossa näyttäisi työtä olevan. (Aika iso tulee kyllä, korkeutta yli 40 cm.)

Että tämä nyt taas varastonjatkoksi :D.

Vaan kun olen useasti huomannut, että silloin pitää ostaa, kun tosissaan mieli tekee. Kas, kun taas kävi viikonloppuna niin, että kangaskaupassa käydessämme jätin äkillisessä säästämisinnossani yhden mielimäni kangaspalan - Ihmemaa Oz -aiheisen - ostamatta, ja eikös vain heti kotona ruvennut harmittamaan! (Isäntä siellä kaupassa jo varoitti, että ota nyt vaan, ettei hänen tarvitse sitten jälestäpäin tehdä eri reissua sitä ostamaan. Kun silloin pidin pääni, enkä uskonut neuvoa, en ole tohtinut lähettää häntä toisamiseen ko. kaupoille :D.)

Ihan uskomaton lumisade oli eilenaamulla, ja ihan yhtä uskomaton auringonpaiste tänään! Kävimme esikoisen ja koiran kanssa potkukelkkalenkillä. Minunpainoiseni esikoinen istui sujuvasti alamäet - ja vähän tasamaatakin. Sainpahan liikuntoa. Tosin sitä piisasi myös eilisaamuna, kun koitin kaivaa postilaatikkoa esille kinoksesta ennen postiauton tuloa. Eläköön talviurheilu ja hyötyliikunta!