Kirsti tuolla edellisen postauksen kommenteissa arveli, tokko vastailen kommentteihin. Vastaan mielelläni! Harvoin vain tulee jatkettua keskustelua tänne oman blogin kommentteihin. Jos kommentoija jättää bloginsa tai s-postinsa osoitteen, käyn yleensä vastaamassa suoraan sinne.
En ole ihan varma, tulkitsinko Kirstin kommentin oikein, mutta hän ilmeisesti arvioi minun olevan "rajoituksista vapaa", kun teen pistelyitä pitkäperjantaina ilman omantunnontuskia?
Mikäli ymmärsin kommentin oikein, niin oikeassa olet, en kärsi "pyhätyöstä" huonoa omaatuntoa.
Riparilaisillekin opetimme, että "muista pyhittää lepopäivä" ei suinkaan tarkoita "muista lepäillä pyhäpäivä". (Ja ristipistot kävisivät kyllä lepäilystäkin ;).) Eli siis pyhitys on eri juttu kuin joutenolo.
Luojan lahjahan tuo käsienkäyttämisen taito/halukin on, eikä kynttiläänsä ole syytä kätkeä vakan alle. Sitäpaitsi käsityöt antavat myös aivoille oivallisesti tilaa vaikkapa seurustella Jumalan kanssa, tai mihin nyt ajatuksiaan kukin käyttää.
Jos nyt pohdiskellaan hetki työn teologiaa, niin kyllä kaikki rakentava työ on Jumalan mielen mukaista, ei siitä tarvitse huolissaan olla. Tuo lepopäivän pyhityskäsky on annettu elämän suojelemiseksi, ei sen rajoittamiseksi. Niinkuin toki kaikki muutkin käskyt.
Eli eipä ole oikein, ei, että ihminen pakotetaan ilottomasti ja pakkotahtisesti raatamaan kellon/viikon ympäri ilman lepohetkeä.
Toisaalta levätä voi niin monin tavoin. Vaikkapa siis käsitöitä tehden. Harvahan meistä kumminkaan koko pyhäpäivää kirkossa istuu, ja käsitöitä tehdessä luonnistuu kyllä sitten niin filosofointi kuin henkisestä/hengellisestä kulttuuristakin nauttiminen (radiosta, televisiosta, lehdistä, kirjoista...) Mahdoinkos nyt osata selittää, mitä tarkoitin...
Juu, sitten "itse asiaan", eli pistelyitä on taas aloitettu, vaikka entisiä on kesken yllin-kyllin. On siihen selityskin: moniväriset pistelyt eivät nyt vedä puoleensa. En tiedä miksi näin on, vaikka valaistusolosuhteetkin olisivat vihdoin niille suotuisat. Eiffelistä jäi selvästi jotenkin "päälle" tämä yksivärisyys, viehtymys silhuettikuviin.
Niinpä rupesin pistelemään tyttärelle heppataulua:
Ja itselle tässä rinnalla kiinalaista ystävää:
Heppataulun kangas on tyttären valitsemaa vaaleanvihreää pellavaa, tämän "kiinalaisen ystävän" pistelen lumoavan kauniille, mutta hurjannimiselle (Mummies Curse) evenweavelle. Molempiin pistely tulee tummanruskealla (heppatauluun lisäksi vaaleanruskeat kirjaimet), hepat DMC:llä, kiinalainen Madeiralla. Että sen verran vaihtelua :).
Ja itselle tässä rinnalla kiinalaista ystävää:
Heppataulun kangas on tyttären valitsemaa vaaleanvihreää pellavaa, tämän "kiinalaisen ystävän" pistelen lumoavan kauniille, mutta hurjannimiselle (Mummies Curse) evenweavelle. Molempiin pistely tulee tummanruskealla (heppatauluun lisäksi vaaleanruskeat kirjaimet), hepat DMC:llä, kiinalainen Madeiralla. Että sen verran vaihtelua :).Ja molemmat mallithan ovat Isa Vautieria, tuo kiinalainen kirjasta Un petit fil rouge m'a dit...
8 kommenttia:
Onpa sinulla taas kauniit pistelyt menossa!
Kiitokset vinkistä Sumuisten suhteen. Tällä hetkellä pohdin vain mille kankaalle sen oikeasti teen, se 11 count jää kyllä jonnekin kätköihin. Eli hyviä neuvoja otetaan vastaan, taasen :)
Pappi puhui taas asiaa. :) Minäkin muistan lapsuudesta, miten äiti piti pahana, jos sunnuntaisin teki käsitöitä, ja siitä huolimatta hänkin niitä sunnuntaina teki valtavia omantunnontuskia potien, ja vannotti minua, etten kertoisi koulussa uskovaiselle opettajalle, että äiti on sunnuntaina kutonut sukkaa. ;)
Vanhoja / entisajasta kertovia kirjoja kun luen, niin niistä pistää vahvasti silmään se, että sunnuntaina ei saanut tehdä mitään töitä, lastenkin piti vain olla aloillaan ja lukea Raamattua; muita kirjoja sai lukea muina päivinä, mutta sunnuntaina oli sallittua vain Raamatun lukeminen. Olen jostain kuullut, että pitkäperjantain nimitys tulisi siitä, että se tuntui erityisen pitkältä päivältä juuri siksi, että Jeesuksen kuolinpäivänä oli vielä vähemmän sallittua tehdä yhtään mitään, eli oli vielä rajoitetumpaa elämä kuin tavallisena sunnuntaina.
Tässä suhteessa olen minäkin onnellinen siitä, että elämä on maallistunut, eli sunnuntaina käsityön tekeminen ei tunnu enää pahalta tai luonnottomalta. ;) Kaupassa käyminen pyhänä ei minultakaan vielä luonnistu, mutta onneksi tuo meidän lähikauppamme Halpa-Halli "ahertaa arkena ja lepää sunnuntaina", niin ei ole siihen kiusausta. Mutta en kyllä ole koskaan ajatellut käsitöitä "työnä", koska käsityöt on minulle mitä parhainta lepoa. Ja niin kuin sanoit, käsitöitä tehdessä ehtii ajatella syntyjä syviä. Itse ainakin pystyn paremmin keskittymään jumalanpalvelukseen, jos kuuntelen sen tv:stä/radiosta/netistä kotona käsitöitä tehden, kuin lähden kirkkoon kovalle penkille istumaan, eikä käsillä ole muuta tekemistä kuin naputella virsikirjan kantta. :D (kanttoriaikoinani tunnustan vääntäneeni neuletta urkuparvella saarnan aikana... jos ei siellä ollut muita ihmisiä ;) )
Minä kyllä koen käsityöt mitä parhaimpana lepona =). Ihania pistelyitä taas sinulla työn alla ja onpa tosiaan hurjalla nimi tuolla kankaalla vaikka se on mitä suloisin.
Ihanat pistelyt aluillaan!
Pääsiäsiaamuna tein ristipistotyötä ja samalla seurasin jumalanpalvelusta telkkarista, sopii minulle itseasiassa paremmin kuin kirkon penkissä istuminen, vaikka kyllä sielläkin tykkään olla, ajatukset tahtovat vaan monasti lennellä missä sattuu, varsinkin jos saarnaaja puhuu hidassoutuisesti tai pyörittelee asiaa liikaa;)
Minäkin tykkään ristipistoja tehdessä kuunnella esim.Jumalanpalvelusta,Radio Deitä tai ihan "oma juttuni" eli netistä
arkistoitua ohjelmaa kristillisiltä kesäjuhlilta
(Evankeliumi-juhla,Suviseurat tms.)
Todellakin kun käsillä on tekemistä on helpompi keskittyä
kuuntelemaan.
Telkkariakin seuraan aina puoliksi kuunnelmana kun teen soffalla pistelyitäni.
Isa Vautier-mallit on aina tosi tyylikkäitä,olen tuota "kiinalaista ystävää" ihaillutkin kirjassa.
Heppamallistakin tykkään tietty kun aikoinaan olen harrastanut kouluratsastusta,kopoti kop :)
KIITOS ihanista ja vapauttavista sanoistasi!! Kiitos ihan kovasti että oikein blogin puolella vastasit!
Vastasit juuri siihen mitä kysyin. Perustelit asian hyvin ja kauniisti, niin että voin nyt vapain mielin nauttia käden töistäni pyhäpäivinä, esim. askartelusta.
Mukava lukea myös toisten kommentoijien ajatuksia asiasta!
Onpa tulossa upeita töitä
Meillä sunnuntai on toinen hyvä siivous- tai kauppapäivä. Ei kukaan jouda arkena siivota ja kaupassakin lähinnä poiketaan.
Ihana tuo heppataulu.
Lähetä kommentti