Ihania kankaanpaloja - ja hauska kortti-idea, oikeaa väriterapiaa!Sitä todella tarvitsinkin. Mitään omia käsitöitäni en nyt jaksa raportoida, sillä arjen murheet ovat puristaneet tällä viikolla minusta kaikki mehut irti. Mutta sitähän osasin jo alkuviikosta ennakoidakin...
Autistipoikamme hammaslääkärireissu oli totaalinen katastrofi. Kyseessähän piti olla vain paikkaus nukutuksessa, vai mitä?
Elokuun 13. päivä reikä todettiin TAYS:n hammaspolilla ja saimme silloin kouraan tuhdit särkylääkereseptit. Varmistin vielä, että voiko tämmöisen kanssa näin vain jäädä odottelemaan sitten?
Kyllä voi, vakuutettiin.
Ei ole mitään hälyttävää, ei tämmöistä ruveta täällä päivystyksessä paikkailemaan. Särkylääkkeiden kanssa voi ihan hyvin odotella myöhemmin postissa tulevaa aikaa...
Me sitten odottelimme, turvallisin mielin. Tämän viikon keskiviikkona, 13.10., 2 kk:n päästä tarkastuskäynnistä, sitten nukutettiin. Tulos: 7 reikää - ja yksi hammas poistettava, koska märki!
Se hammas ei sitten tule enää takaisin, eli se siitä. Läheiset ovat lohduttaneet, että on sentään poskihammas, alaleuan toiseksi viimeinen. Mutta aukko siihen jää. Pysyvästi. Entäpä, jos hammas olisi paikattu silloin 2 kk sitten, olisiko silloin ollut pelastettavissa? Mutta miten olisimme sitä osanneet vaatia, kun lääkärin mukaan ei hätää ollut?
Tuli todettua nyt myös se, että pojan kipukynnys on tosiaan poikkeava: kotona hän ei valittanut hammastaan lainkaan, ja koulussakin ilmeisesti vain kerran oireili. Kipuaanhan hän ei osaa paikallistaa, vaan särky ilmenee lähinnä pahantuulisuutena, itkuna tai raivona. Mutta nyt ei siis erityisemmin esiintynyt sitäkään. Ja hammas oli ehtinyt poistokuntoon, nyyh...
Tänään soitin potilasasiamiehelle, ja totesimme yhteistuumin, että kirjallinen palautehan tästä täytyy joka tapauksessa laatia, muuten tämä ei tulisi koskaan ao. hoitoyksikön tietoon. Selkeä virhearviointihan tuo oli, että poika joutui noin kauan odottamaan hoitoaikaa, ja hoito on sitten näin radikaali.
Olen valvonut nyt pari yötä välillä itkua tuhertaen. En tahdo selvitä järkytyksestä, kun pelottaa, mitäs tulevaisuudessa, jos myöhemminkin tulee hampaaseen reikä, tai jos vaikka umpisuoli puhkeaa... Mutta ryhdistäydyttävähän tästä taas on, ja katsottava eteenpäin. Ja vastaisuudessakin on pakko luottaa lääkäreiden arvioon, kun en jaksa enää sitä koulutusta itselleni hankkia, vaikka joskus olemmekin muiden autistiperheiden vanhempien kanssa vitsailleet, että tässä "hommassa" täytyisi olla lääkärin, psykologin, opettajan, puhe-/toimintaterapeutin jne. koulutus...
Lumi sulaa pikku hiljaa pois, eilen oli tämmöistä vielä:
Mutta syysloma alkaa ja kaikki lapset ovat kanssani kotona viikon, isäntä vain on töissä. Lasten seura onneksi auttaa unohtamaan ylimääräiset murheet!Tänään en pistäkään pisteeksi Patskun kuvaa, vaan kuvan toisesta portinvartijaleijonastamme:
Saimme leijonakaksikon vuosia sitten korvaukseksi siitä, että huonekaluliikkeestä ostamissamme vaatekaapeissa oli pikkuvikoja (ovissa teipinjälkiä, jotka eivät lähteneet pesemälläkään). Luulin pitkään, että jellonat ovat polyresiiniä tai muuta keinomateriaalia, mutta sitten toisen jalustasta lohkesi palanen ja samalla selvisi, että keramiikkaahan nämä ovat.
Saimme leijonakaksikon vuosia sitten korvaukseksi siitä, että huonekaluliikkeestä ostamissamme vaatekaapeissa oli pikkuvikoja (ovissa teipinjälkiä, jotka eivät lähteneet pesemälläkään). Luulin pitkään, että jellonat ovat polyresiiniä tai muuta keinomateriaalia, mutta sitten toisen jalustasta lohkesi palanen ja samalla selvisi, että keramiikkaahan nämä ovat.Pari vuotta sitten isäntä toi kierrätyksestä "vesivärejä" ja antoi lapsille luvan maalata leijonat. Kun huomasin touhun, meinasin repäistä peliverkkarini, sillä havaitsin heti, että värit eivät suinkaan olleet vesi- vaan peitevärejä, eivätkä niin vain pois pestävissä. Isäntä niitä sitten hinkkasi puhtaaksi pitkät tovit, kunnes leijonat taas valkenivat.
Nyt niiden tassut kyllä vihertävät, mutta se on sammalta, ja mielestäni ihan viehättävää :).
11 kommenttia:
No kyllä nyt teitä sitten koitellaan. Onneksi kuitenkin tosiaan on poskihammas, jos vaihtoehto ois ollu etuhammas. uskomatonta on kuitenkin tää tän päivän touhu. Tuntuu, että mistään ei välitetä, jos ihminen ei itse pysty pitää puoliaan.
Hyvä että teet valituksen. Eihän mikään muutu, jos kaikki vaan hiljaa "nieleskellään".
Kyllä se vaan niin on , että vaikka lapset olisivat kuinka isojakin, niin äiti heistä huolta kantaa
Toivottavasti nyt on parempaa luvassa.
Mukavaa syyslomaa !
Minun on aherrettava vielä viikko :).
No voi kurja,vastuuta vaan paetaan, joten ilman muuta kannattaa ja pitää reklamoida. Onneksi kuitenkin loppu hyvin, kai? Leijonaemon tarmoa ja voimia sinulle edelleen. Ja leppoisaa syyslomaa.
Hyvä vaan, että teet valituksen. Tyttärelläni sama homma, että vaikka hammasta on pakottanut jo puolisen vuotta, niin sille ei tehdä mitään ja seuraava aika on useiden kuukausien kuluttua. Siis, missä on toisen ihmisen välittäminen? Miten me olisimme pärjänneet Chilen kaivosmiesten tavoin maan uumenissa? Minusta pitäisi enemmän auttaa toista ihmistä ja siihen ainakin itse pyrin. Mutta voimia sinulle ja nauttikaa syyslomasta ja syksyn värikylläisyydestä!
Iso halaus sinulle kaiken keskelle ! Ihan kiukku nousi pintaan, kun luin kirjoitustasi ###¤¤¤ Hyvä tosiaan, että teet valituksen/huomautuksen ja ano myös vahingonkorvausta ! Kyllä sinusta onkin varmaan kehittynyt vaikka minkä alan asiantuntija erityislapsen vanhempana. Huh huh ! Toivon tosiaan iloisempia väriä syksyysi tästä eteenpäin ! terv. myös lomalainen :)
Voe kumma - että Suomessakin vielä nykyään! Voimia ja terkkuja pojalle :)
Ihania kankaita sait. Taustakankaiden ostaminen netistä on aina niin hankalaa: isoja paloja ei tarvitse, mutta "charm pack" on liian pieni. Pitäiskö taas järjestää sellainen vaihto...
Niin, en muista kerroinko, mutta... ihanan tyynyn teit kukkapistelystä!!!
Halusin tulla kertomaan, et ihan hyvin sitä tulee lopulta toimeen ilman toisiksi viimeistä takahammasta alaleuassa. Mulla on 6-7-vuotiaana ko hammas väkisin poistettu, kun mua pelotti sen paikkaus. Kuulemma 5 hoitajaa ja mummoni oli pitäneet musta kiinni, kun hammaslääkäri oli hampaan poistanut. Kuten voi arvata, ni hammaslääkäripelkohan siitä jäi. Puoli vuotta kävin hammaslääkärissä siten, et ensin puolituntia hengitin ilokaasua, jotta saatiin tehtyä viisi minuuttia tarkistusta tms. Sit puol vuotta hengittelin ilokaasua nenän kautta samalla, kun hammaslääkäri teki työtään. Edelleenkään en tykkää ko paikoista yhtään ja jo se haju saa ihokarvat nousemaan pystyyn.
Mut siis mulle on myös tarjoutunut mahdollisuus, et olisin saanut hammasproteesin siihen paikalle, mut kieltäydyin. Kolo on ja pysyy, eikä se mua ole vaivannut/haitannut. Voimia ja tsemppiä asian eteenpäin vientiin :)
Onpa ikävä juttu tuo poikasi hammashoito tapaus..
Liian tavallisen kuuloinen tarina,meillä pojan hammas paikattiin tk.lla kolme kertaa ja aina lähti paikka irti.
Lopulta mentiin yks.lääkäriin ja hammas olikin tosi pahoin tulehtunut ja tarvi monta hoitokertaa ennnen kuin oli taas kunnossa.Huokaus!!
Upeita kankaita sait,voimia Sinulle!
Sinulle on tunnustus omassa blogissani (Syyskuun teksti Ooooooh) =)
Onpa surullista kuulla =( Kerran vihdoin ja viimein päästyäni hammaslääkäriin kärsittyäni pitkään sen hampaan kanssa kotona, lääkäri totesi, että ei tässä hampaassa mitään vikaa ole. Vaadin, että vetävät vaikka irti sen, että en jaksa enää kipeän hampaan kanssa (imetin, enkä syönyt juurikaan särkylääkkeitä). Röntgen kuvakin otettiin ja ei mitään. Lopulta lääkäri suostui poraamaan hampaan ja juurihoitoa jo tarvitsi se. En halua tietää mitä olisi tapahtunut, jos sen kipeän hampaan kanssa olisin kotiin palannut...
Olen sanaton, kun luin tämän postauksen.
Meillä hammaslääkärissä käynti on ongelma, koska Poika hermostuu, jos hänelle ei kerrota rauhallisesti, mitä tehdään seuraavaksi.
Kerron sen itse aina hammaslääkärille, että pitää kertoa, miteä tehdään seuraavaksi. Mutta jostain syystä ainoastaan yksi hammaslääkäri on ymmärtänyt, mitä silä tarkoitan. jotkut alkavat jopa huutaa lapselle: "Miksi sinä et pysty olemaan paikallasi ja hiljaa ja rentona ja hengittämään syvään jne."
Selitä siinä sitten, että tällä lapsella on adhd... Ja että tilanne menee hyvin, kunhan kerrotte, mitä teette seuraavaksi. huh!
Lähetä kommentti