Vastauksia

Edellisen postauksen kommentit ansaitsevat vastauksia:).

Ritu: En suinkaan ole toteuttanut jokaisesta käsityökirjastani jotakin - ja useimmat työnihän olen tehnyt kirjojen ulkopuolelta, irrallisista malleista, lehdistä tai ihan omasta, hatarasta päästä :).

Mutta kirjojen keräileminen (kuin myös käsityölehtien, jotka säästän, kaikki!) sinänsä on mukavaa puuhaa. Niiden selailu on maailman nautinnollisinta varsinkin semmoisina aikoina, kun kädet eivät kertakaikkiaan välitä tehdä mitään - tai se pää, joka niitä ohjailee.

Hetken kun plärää, niin pää pursuilee ideoita. Eikä niitä kaikkia koskaan toteuteta. Tietenkään.

Olen ennenkin kertonut äidinisästä, joka kuolemaansa asti (molemmat jalat amputoituina diabeteksen takia) suunnitteli milloin minkäkin remontin ja parannustyön tekemistä kotitaloonsa, uimarantaansa jne. (Ja uskoi muuten kutakuinkin viimeiseen asti, että vielä tästä kävelemäänkin lähdetään!)

Minäkin olen sitten ajatellut, että niin kauan, kuin on suunnitelmia, on elämää. Ts. ne ideat ja toteuttamattomat käsityöt ovat elämää kantava voima. Jos ideat ja tavoitteet loppuisivat, voisi lakata huvittamasta koko tämä maallinen pyöritys. Mutta tästähän olen ennenkin puhunut, ja varmaan monet "käsityöläiset" ajatukseni jakavat?

Ja sitten niistä merkkausliinoista: Tuon tekeillä olevan, Isa Vautier'n "All I Need is LOVE!" -mallin sain synttäriswapissa Pikeltä jo tammikuussa. Violariumista löytynee samaa mallia edelleen?

Erityiskiitokset Ninnulle, joka kommentillaan terästi vanhan pääni. Yöllä nimittäin juuri oli ajatuksissani, että täytyisipä alkaa suunnitella merkkausliinaa meidän talosta ja perheestämme. Ja samaan syssyyn olisi tosi ihana suunnitella vastaavat myös mieheni ja minun vanhempien lapsuusperheistä.

Perheet ovat nimittäin varsin näyttävät:

Isäni piskuisessa kotimökissä asui 6 tenavan perhe (+ navetan lehmät ja kanat), äidin lapsuuskodissa 8 tenavaa vanhempineen (+ kissat ja navetan lehmät - ja possu).

Mieheni äidin lapsuuskodissa oli myös 6 lasta (+ kotieläimet),

ja hänen isänsä lapsuuskodissa lapsia oli peräti 12! (Ja lehmät toki sielläkin.)

Täytyisi kyllä kehitellä joku "sukutaulu"!

Tämä teelmyksenihän löytyy tuolta vanhoista arkistoista:

"Sukupuu", ristipistotaulu vuodelta 2000, jolla sijoituin ko. vuonna Suuren Käsityölehden "kaunein sukupuu"-kilpailussa (sain palkinnoksi Fiskarsin puutarhatyökaluja, muttei minusta silti tullut puutarhuria :D. En muista, mikä pääpalkinto oli, olisikohan ollut joku Kalevala-korusetti? Sen muistan, että kun lehden edustaja soitti onnittelut voitosta, hän ikäänkuin pyysi anteeksi, että olin voittanut "vain" tämän palkinnon, vaikka minusta puutarhan voimasakset yms. olivat minulle oikein hyvät, ja paljon tarpeellisemmat kuin se korusetti.)

Taulustahan puuttuu meidän pikkuneiti vallan, kun hän syntyi ko. vuoden marraskuussa, mutta en nähnyt tarpeelliseksi hänen nimeään jälkikäteen lisäillä, kun taulu kuvatkoon tekohetken tilannetta.

Asuimme muuten silloin vielä lähiössä, keltatiilisessä omakotitalossa, ja punamultatalomme maalla valmistui parin vuoden päästä tuosta tauluntekokeväästä. Joten ristipistotaulun linnunpönttö taisi kuvata silloisia haaveitani.

Makuni on kyllä taas tuosta ajasta muuttunut, ja toteuttaisin sukupuun aika tavalla erilaisella idealla...