Sääli pientä karhua, joka ei varmaan oikein ymmärrä mistä on kyse :-(. Toivotaan, että talviuni tulee pian ja että hän herää kevääseen pirteänä ja onnellisena.
Ihan samaa ajattelin. Mutta niinhän se on, että lähellä oleva eläin tai lapsi koskettaa ja liikuttaa usein paljon enemmän kuin kaukana oleva katastrofi.
No hei, kyllähän pienetkin surut ovat suruja ja niitä saa surra siinä missä isompiakin katastrofeja. Jos vaikka oma lemppari-bambusukkapuikko menee katki, niin sitä saa harmitella rauhassa eikä tarvitse alkaa heti miettimään kaikkia niitä miljoonia, joilla ei ole kotia tai ruokaa. Siis noin niin kuin kärjistetysti. Toivottavasti pikku karhu saa pian unen päästä kiinni, unettomuus ei oo kiva juttu.
Vm -66, 3 pojan, 1 tytön ja 1 monirotuisen koiran emo, "Äiti ja Kotirouva", kuten Rouva Vilijonkka sanoisi. Varastossa rotuisa kokoelma erilaisia käsityö- ja askartelumateriaaleja, joiden "tuhoaminen" (lue: hyödyntäminen) on jatkuvana haasteena. Mitään ei koskaan heitetä pois (voi vielä tarvita...) Koulutukseltani teologi, mutta sairauseläkkeellä kardiomyopatian vuoksi. Takana myös käsityöntaiteen perusopinnot ja taidenäyttelyitä.
4 kommenttia:
No voi Milla-ressukkaa--toivottavasti uni on jo tullut silmään
Sääli pientä karhua, joka ei varmaan oikein ymmärrä mistä on kyse :-(. Toivotaan, että talviuni tulee pian ja että hän herää kevääseen pirteänä ja onnellisena.
Ihan samaa ajattelin. Mutta niinhän se on, että lähellä oleva eläin tai lapsi koskettaa ja liikuttaa usein paljon enemmän kuin kaukana oleva katastrofi.
No hei, kyllähän pienetkin surut ovat suruja ja niitä saa surra siinä missä isompiakin katastrofeja. Jos vaikka oma lemppari-bambusukkapuikko menee katki, niin sitä saa harmitella rauhassa eikä tarvitse alkaa heti miettimään kaikkia niitä miljoonia, joilla ei ole kotia tai ruokaa. Siis noin niin kuin kärjistetysti. Toivottavasti pikku karhu saa pian unen päästä kiinni, unettomuus ei oo kiva juttu.
Lähetä kommentti