Joulukuulumisia

Vähän muutakin sentään joulusta kuin noita lahjoja :).
Pinsiössä joulu sujui tuttuun tapaan:
- Aattona järjestimme yhdessä "Oman Kylän Aattohartauden" Pinsiön kirkossa. Soittajat (joululaulujen säestykset pianolla, viululla ja klarinetilla), lapsiesiintyjät ja evankeliuminlukijat löytyivät taas oman kylän väestä, ja minä yritin parhaani mukaan hoitaa juontopuolen.
Puheentyngän teemaksi otin joulun täydellisyyden odotuksen vs. ensimmäisen joulun puitteiden epätäydellisyyden, ja sen, miten jouluna kaikki on taas mahdollista. Ihan niinkuin lapsena.
Väkeä oli ihan mukavasti, laskin, että 76 meitä oli. Ilta huipentui jälleen kerran kirkon portailla laulettuun Maa on niin kaunis -virteen.
- Joulupäivänä Pinsiössä oli sanajumalanpalvelus kello 10. Sinnekin riitti väkeä semmoiset kuutisenkymmentä, ja näytti olevan aika lailla eri porukkaa kuin aattona, eli molemmat tilaisuudet puolustavat paikkansa kyllä. Yllättäen tänä jouluna paikalliset romanit eivät olleetkaan tulleet hevosilla kirkkoon, joten perinteinen hevosajelu kirkosta poistuttaessa jäi näkemättä.
Perheemme on viettänyt joulua kotosalla. Aattohartaudessa olimme mukana koko perheellä. Joulukirkossa isäntä oli suntionhommissa ja minä penkissä, lapset jäivät kotiin lepäilemään aaton jännityksistä.
Uutukainen joulusukkani ei ole vieläkään valmis :D. Ristipisto-osuuden sain eilen tehtyä, mutta jälkipistot vielä puuttuvat:
Aika hyvässä vaiheessa kumminkin, eli eiköhän tuo jo ensi jouluna esille ripusteta. (Ja taidan ripustaa jo nytkin, kunhan valmiiksi saan. Ei sitä tohdi aikaansaannostaan heti kaappiinkaan kätkeä...)