- sanoi käsityötaiteen opettajani silloin, kun hänelle opintojeni lopputyövaiheessa tuskailin, että miten ehdin, kun pitää tehdä sitä ja sitä...No siinä lopputyössä annoin sen verran periksi, että en kutonut pohjakangasta itse, niinkuin alunperin suunnittelin, vaan tyydyin tekemään "vain" nypläyksen, peittokirjonnan, huovutuksen ja tiffany-työn :). No, nykyään yritän olla vähemmän pedanttinen.
Aasia en siis ole toistaiseksi seimeen virkannut, koskapa pikkuneidillä on tilanteeseen sopivia lelueläimiä. Ehkä sitten jonain toisena jouluna...
Tänään kävimme Sastamalassa katsomassa läheistä ihmistä, jonka terveys on kovasti heikentynyt. En kerro nyt enempää, koska luulen, ettei hän haluaisi, ja toisaalta, en paljoa tiedäkään. Ei kukaan tiedä, tulevaisuudesta.
Joulunodotukseen tuli varjoja, mutta ne kuuluvat elämään, nekin. Lapset olivat mukana, mutta eivät näyttäneet olevan moksiskaan. Iltapäivällä jo suunnittelivat, mitä joulupukilta toivoisivat. (Siis, jos joulupukki toivomuksista välittäisi. Meidän joulupukki ei koskaan lupaa mitään, mutta ainahan sitä puhua saa.)
1 kommentti:
Halit! Enkelit onneksi vartioivat yötä päivää.
Lähetä kommentti