Ja, kiitos kysymästä, eilisen luukun enkeli oli itse virkattu. Mallin alkuperää en valitettavasti osaa sanoa. Olen sen joskus kopsannut jostain/joltain, ja se on tallella heikkona kopiona, josta lähdetiedot puuttuvat.
Mutta tänään "Heinillä härkäin, juhtien":
Tänään laitoimme kalenteriin toisen ostoaasin. Ensimmäinen aasi on Marian ja Joosefin kuormajuhta, tämä aasi syö apetta kera härän, kun kuulemma molempia eläinlajeja sieltä seimen äärestä löytyi.Aasit ovat kuulemma älykkäitä eläimiä, toisin kuin usein annetaan ymmärtää. Mutta itsepäisiä ja sinnikkäitä, mikä pitää yhtä ennakkoluulojen kanssa.
Raamattu antaa aasista varsin postiivisen kuvan. Esim. Vanhan testamentin puolella kerrotaan Bileamin aasista (jakeesta 21 alkaen), joka, toisin kuin isäntänsä, näki enkelin ilmestyvän kolmasti. Aasi ei, itsepäisen luontonsa mukaisesti, mennyt siitä, missä enkeli seisoi esteenä, vaikka isäntä Bileam häntä kovakouraisesti kannusti (sokea pyhälle näylle kun oli).
Aasi symboloikoon myös jännittävää matkaamme Aitooseen, jossa osallistuimme esikoisemme koulun riemulliseen joulujuhlaan.
Jännittäväksi matkan teki se, että lähtiessämme kotoa pakkasta oli 29 astetta. Kesken matkan alkoi auton lämpö laskea ja jännitimme, kuinka pääsemme perille koululle. Hyvin pääsimme, ja minuutilleen juhlan alkuun :D. (Paluumatkalle isäntä hommasi pahvia - koulun keittiöltä - jäähdyttäjän lämmikkeeksi, ja lämpö alkoi riittää.)
Oli upeaa seurata iloisten ammattikouluikäisten nuorten jouluohjelmaa! Mukana oli tietysti perinteisiä tanssiesityksenketkutuksia, mutta tällä kertaa ne olivat niin aitoja, että tippa tuli linssiin.
Erityismaininta on annettava myös erinomaisesti valituille yhteislauluille. Perinteisten joukossa oli mm. Gösta Sundqvistin Jossain on joulu, John Lennonin So This is Christmasin suomennettu versio ja Juicen Sika. Kappaleisiin löytyi oppilaiden joukosta eri esilaulajia. Sian esilaulanta oli niin mainio, etten ikinä ole kuullut. Se veti ehdottomasti vertoja alkuperäisellekin!
Ja, ajatteles, yksi taustabändin soittajista oli ollut jo yövalvontavuorossa edellisen yön, ja silti jaksoi vielä pitää musiikkia yllä juhlassa!
Poika kantoi ylpeänä kotiin joulutähden, jonka oli viime syyskuussa omin käsin istuttanut paikallisella taimitarhalla:
- Ja taas äitiä itketti! Tässä keittiömme joulukorttiripustus:
Erityiskiitokset täytyypi tässä kohdassa lähettää omin käsin tehdylle: kiitos Annelle (alarivin tähtikortti, toinen oikealta - ja mukana oli kaunis tähtikoristekin!)ja Leilalle (oikealla alarivissä) kauniisti askarrelluista joulutervehdyksistä, ja kiitos Marelolle ihanasta pistellystä lumiukosta!
Kauniita toki ovat myös ostokortit, mutta käsityöllä on aina arvonsa :).
(Jos haluat nähdä tarkemmin, kuvahan suurenee, kun sitä klikkaa.)
2 kommenttia:
Tuo teidän joulukalenteri on kyllä ihan huippu! Ja kertomuksesi myötä koko vanha tuttu tarina saa ihan uusia ulottuvuuksia! Mutta huippu on tuo teidän pyykkinaru-korttiteline myös! Siellähän se meikäläisen tähtikorttikin kiikkuu,kiva juttu :)
Vietin taas ihanan aamuhetken blogisi äärellä hiljentyen. Tästä on tullut minulle päivittäinen jouluhartaus, kun luen joulukalenteriisi liittyviä selostuksia. Tää on niin mahtavaa ja kaikki kirjoituksesi ja kuvasi ihania ! Voi, tuo amiskan juhlakin on varmasti ollut ikimuistoinen ! Ja korttinaru tosi kiva !
Lähetä kommentti