Keittiöstä katsellen näyttää tältä:
Paljon ei siis lunta vieläkään ole, mutta valkoista maassa kuitenkin, ja hyvä niinkin. "Tyytyä sitä kans pittää", on minulle opetettu, pienestä pitäen.
Koiralenkki oli tänään uskomattoman kaunis, kun suuria hiutaleita leijaili hiljalleen maahan.
Vaikkei se huono ollut toissapäivänäkään, kun luonto oli karun ruskea ja tiet kuivia. Kaikki pikkusirkuttajat olivat kaikonneet: kuului vain kuivaa narinaa, variksen, harakan, naakan, korpin...
Lapset osaavat kyllä arvostaa lumisadetta, pientäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti