perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Tämmöisen vanhan

... saimme kehystämöstä seinälle: Kuten allaolevalta hyllyltä vilkkuvista esineistä voi päätellä, tämä kanavatyö päätyi pikkuneidin seinälle.
Pitäisi joskus oikein laskea, kuinka monta tämmöistä kanavatyötä olen elämäni aikana tehnyt. Parikymmentä nyt ainakin, mutta varmaan enemmänkin.
Isäni joskus tokaisi, että onko tuossa mitään järkeä? Kun se kuva on jo siihen painettu, niin ripustaa vaan suoraan seinään. Mihin sitä lankaa siinä tarvitaan?!
- Hmm, kyllähän tuo kuva aikalailla syvenee, kun sen langalla kirjoo. Ja lankojen värivalinta vaikuttaa tietysti myös lopputulokseen. Esim. tähän hevostauluun olen käyttänyt vain vanhoja langanjämiä, eli sävyt ovat oman maun ja varaston mukaiset. Ja pienien yksityiskohtien, kuten silmien, suun, sormien jne., kohdalla tekijä joutuu tekemään ihan oikeita valintoja, miten ne parhaiten sopii toteuttaa.
Vaikka onhan toki laskettavan ristipiston tekeminen työläämpää, ja luovinta olisi tietty tehdä ilman mallia, ihan omasta päästä... Mutta kyllä minä kanavatyötäkin puolustelisin, kuten kaikkia mallin mukaan tehtäviä käsitöitä, että eivät ne pelkkää jäljentämistä ole. Nimittäin jos laittaa kahden eri tekijän työt rinnakkain, niin varmasti eivät ole samanlaiset, eli kyllä siellä kädenjälki näkyy :)!

4 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Ai sinäkin olet tehnyt niin paljon kanavatöitä. joku minulle on myös joskus sanonut,että ei se ole mitään,kun kuva on painettu valmiiksi. No,nyt tää sanoja on itse hurahtanut kanavatöihin:D Minusta on niin kiva aina tehdä toisella ja taas toisella värillä ja nähdä millaiset värit lopulta oikein tulee ja miten sointuu keskenään. Joo,just ihmisten silmät ovat tarkkoja tehtäviä,tarvitaan vähän taitoakin. Mä kyllä tykkään aivan mielettömästi kanavatöistä,kun vain seiniä riittäis.

Mari kirjoitti...

Hieno kanavatyö! Minäkin olen noita muutamia tehnyt, omalla seinällä on ainakin 7 kanavatyötä, ja on niitä tainnut toistenkin seinille mennä. :) Jossain vaiheessa tykkäsin tehdä niitä kovastikin, mutta sitten tykästyin enemmän just laskettaviin ristipistotöihin, kun noissa valmiiksi painetuissa on välillä se ongelma, ettei oikein tiedä, mihin sen piston lykkäisin, kun se painettu värialue ei osu keskelle sitä "ruutua", tai on niin kapea, ettei sitä saa mahdutettua mihinkään. Että joskus on melkoista säheltämistä noiden painettujen töiden kanssa, ja varmasti on kaksi eri tekijän työtä erilaiset, kun toinen tulkitsee jonkun epämääräisen värialueen eri tavalla kuin toinen. :) Ja laskettavissa pistotöissäkin tulee sitä eroa, jos valitsee vaikka ohjeesta poikkeavan langan tai kankaan. Viimeistely viimeistään antaa työlle oman leimansa, oli se sitten kehys tai joku muu viimeistelytapa, niin ei varmasti kahta samanlaista ole lopullisesti valmiina! :)

Ninnu kirjoitti...

Kanavatyössä on tosiaan ihana nähdä käden jälki ja työn edetessä huomata miten eri värit vaikuttavat toisiinsa.

Hieno heppatyö!

niina kirjoitti...

Kanavatyöt kunniaan:) Ihana hevonen. Olen itsekkin monen monta kanavatyötä tehnyt ja mukava niitä on tehdä. Ja kyllä siinäkin luovuutta tarvitaan. Kaikenlisäksi kanavatöiden teko muistuttaa minua mummustani, joka itse teki niitä paljon ja taidolla.