Konfirmaatiotilaisuus meni Nokian pääkirkossa nappiin, ainakin minun mielestäni. Etäältä näet pitkätukan rippikoululaisten takarivissä oikealla (klikkaamalla voit vähän lähempää nähdä). Hän on meidän :).
Kesälomasiivousten uuvuttama isäntä kera rippikoululaisemme ja tämän pikkusisarusten. (Esikoisemme oli silloin kuuntelemassa sisällä musaa, tämän kesän hittejä - hänelle - eli joululauluja (!), joten puuttuu kuvasta. Ja minä olen tietysti kameran takana.) Olen luvannut lapsille, etten julkaise heistä täällä kokokuvia, joten silmät on peitetty palkeilla:
Hmm, ja Kirsi, jonka poika myös pääsi ripille (onnea vain sinnekin!), kysyi, että onko meidän pojalla yhtä pitkät hiukset (kuin heidän pojalla). Näistä kuvistahan se selviää :D! Tässä konfirmoitu kaveri kirkon portailla: Ja sinänsä kaunis kukka-asetelma tarjoilupöydältämme:
- Joka ei kylläkään ollut alkuunkaan tilausten mukainen. Minä kun tilasin korkean asetelman, joka valuu pöydälle, ja sain pöydän pintaa nuolevan asetelman, jonka nostin sitten hätäratkaisuna Mariskoolin päälle.
Tämä onkin pitkä stoori: Kävin reilu viikko sitten kukkakaupassa jättämässä tilauksen sisään. Piirsimme myyjän kanssa kuvan ja kaikki, eli suunnitelman piti olla selvä. Viime maanantaina isäntä kiikutti kauppaan maljakon. Myyjä oli kuulemma eri henkilö, kuin aikaisemmalla kerralla. Hän torjui maljakon heti. (Kysyttyään, onko sillä tunnearvoa. Isäntä sanoi, että ei. Hmm. Häälahjamaljakko, mutta eihän mieheni semmoisia muista.)
Myyjä tarjosi kaupan maljakkoa, jonka isäntä hyväksyi. Isäntä kertoi asiasta kotona. Sanoin, että ei se haittaa, minustakin se meidän oma maljakko oli turhan matala.
Silloinkaan isäntä ei hoksannut sanoa minulle, että hänelle oli tarjottu aivan matalaa, semmoista veneen mallista maljakkoa!
Silloinkaan isäntä ei hoksannut sanoa minulle, että hänelle oli tarjottu aivan matalaa, semmoista veneen mallista maljakkoa!
No, lauantaina sain hepulin, kun isäntä kiikutti ihan vääränlaisen asetelman kotiin. Vaan enpä voi siitä yksinomaan kukkakauppaa syyttää, koskapa isäntä oli hyväksynyt hänelle esitetyn kipon.
Menivät ne juhlat toki näilläkin kukilla!
31 juhlijaa meitä laskujeni mukaan oli. Seurakunnasta kävivät opet ja isoset laulamassa. Poika valitsi "Tuu mun vaimoksein", ja lauloi komeasti mukana, mitä pidin kyllä saavutuksena :). Kirkossakin nuoret lauloivat muuten Tilkkutäkin tosi hienosti ja kuuluvasti. (Olimme tupaten täyden kirkon peräosassa.) Erityisesti iloitsin siitä, että poikien äänetkin kuuluivat.
31 juhlijaa meitä laskujeni mukaan oli. Seurakunnasta kävivät opet ja isoset laulamassa. Poika valitsi "Tuu mun vaimoksein", ja lauloi komeasti mukana, mitä pidin kyllä saavutuksena :). Kirkossakin nuoret lauloivat muuten Tilkkutäkin tosi hienosti ja kuuluvasti. (Olimme tupaten täyden kirkon peräosassa.) Erityisesti iloitsin siitä, että poikien äänetkin kuuluivat.
Patsku oli vähän orpo, kun sitä ei päästetty juhlien aikana sisälle, vaan se oli sidottuna talon päädyssä. Äitini kun pelkää sitä. Jotain lapsuuden traumoja nuo koirapelot hänellä, eikä niistä tunnu olevan ulospääsyä, vaikka kuinka vakuuttelisin Patskun hyväluontoisuutta.Juhlat ovat ihania, mutta tosi kivaa on myös palata arkeen ja ruveta taas puuhailemaan omia, tuttuja touhuja!
Ja ruokaakin on jääkaappi ja pakastin täynnä. Miehen sisko hoiti pitopalveluna koko keittiöhomman, joten sain kyllä elää eilisen oikein herroiksi!
15 kommenttia:
Kivat riparijuhlat teillä tuntui olleen! Onnea,onnea kovasti konfirmoidulle,sekä koko perheelle! Katselen sinun riparilaistasi,niin on ihan samanlaisia kuin minun pojistani kaksi ovat olleet:D Tummat pitkät hiukset (pitivät ponnarillakin usein),tuollaisia hoikkia ja honteloita,niinkuin tuossa iässä ollaan.
Olipa harmi, kun kukka-asetelma ei ollutkaan tilauksesi mukainen, mutta hyvinhän juhlat sujuivat väärälläkin asetelmalla. Tuskin muut sitä huomasivat kuin sinä itse. ;) Onnea minultakin konfirmoidulle ja koko perheelle!
Onnea konfirmoidulle kuten myös koko perheelle. Kaunishan tuo väärän mallinenkin kukkaasetelma on.
Meillä on pojan rippijuhlat 9.8.
Äh, taisi kommenttini kadota bittitaivaaseen kun firefox kaatui... Piti sanomani, että olipas tuttu kirkko ;) Ja että pojallasi on aivan mahtavat hiukset, kerro terveisiä ettei ikinä saa niitä leikata :D
Ja tuotanoin, kuka lähettää isännän kukkakauppaan ja olettaa takaisin tulevan jotain mitä piti? :D Paitsi ehkä meillä, kun isäntä on kukkakauppiaan poika ja minä taas en ymmärrä rehujen päälle ollenkaan.
Niin ne lapset kasvavat, onnea! Teillä oli varmasti hieno juhlapäivä, vaikka tietysti voisi olla aurinkoa ilman hellettä. Patsku-raukalle erityisterveisiä, mutta ehkä se jo on toipunut, kun mamma varmaan on lahjonut sen herkuilla?
Onhan tuo oikein nätti kukka-asetelma. Tiedän miltä sinusta tuntuu, kun muistelen miltä itsestä tuntui silloin kun sulhasmies tuli kukkakaupasta surkean kimpun kanssa ja vihkiäiset alkoivat tunnin päästä. Mutta onneksi edes surullinen kukkalaitos ei vienut juhlatunnelmaa, kuten ei varmaan teilläkään.
Kyllä kesäiset perhejuhlat ovat ihania ! Varsinkin, jos vielä pitopalvelu hoitaa tarjoilupuolen. Teillä onkin vielä edessä monen monet juhlat, kun on tuota jälkikasvua. Minkälaisen rippikortin väsäsit pojallesi ? On voinut olla blogissasi, mutta täytyy katsella tarkemmin :)
Onnea pojalle ja äidille myös! :-)
Vaikuttipa oikein mukavalta päivältä! Onnea vaan rippilapselle ja hänen vanhemmilleen (ja sisaruksilleen)!
Ritulle korttikyselyyn: Täytyy tunnustaa, että en tehnyt pojalle lahjaa, en korttia, sen paremmin, kuin pari vuotta sitten esikoisellekaan. Ajattelin, että kun on itsetehdyt kutsut ja kiitoskortit, ja niistä jää yksi kappale "vauvakirjan" väliin perinnöksi, niin eiköhän tuo riittäne?
Ensin tuumin, tekisinkö leirin aikana pojan lapsuuskuvista skräppialbumin, mutta päätin tehdä sen joskus myöhemmin ja ajan kanssa.
Onnitteluni
Sivullani sinulle jotain
Onnea pojallenne! :)
Me oltiin vähän pienemmissä rippijuhlissa sunnuntaina, vain 4 vierasta, eikä siellä kauheasti oltu laitettukaan juhlia. Jauhelihakeittoa syötiin, kun kirkosta tultiin nälkäisenä, ja se kyllä maistui. Ja sitten oli kahvin kanssa kakku ja paria sorttia pikkuleipää, hyvin maistuivat nekin. :) Jännä juttu tuo, miten toiset tykkäävät laittaa isosti juhlia, ja sitten meidän suvussa ainakin on juhlat aika vaatimattomia, mutta sitäkin mukavampia. :)
Kivasti siis menivät teilläkin juhlat. Ja hiukset on yhtä pitkät! Meilläkin pojalla hiukset on vähän luonnonkiharat. Teidän pojalla taitaa olla vähän paksummat hiukset. Komea nuori mies teidänkin poikanne :)
Eikös nyt ole vallan muotia, että tehdään pöytää hiveleviä pitkulaisia asetelmia!? Minä kun taannoin kävin siellä kukkasidontaharjoittelussa, niin sielläkin opettaja oli tehnyt malliksi semmoisen.
Minustakin oli ihanaa, kun oli kaappi täynnä ruokaa moneksi päiväksi vielä juhlien jälkeen ja koti oli niin älyttömän siisti (monen päivän "ennen juhlia siivouksen" johdosta). Heh, nämä ovat niitä pieniä juttuja joista ainakin perheen äidit osaavat nauttia.
Minusta teidän kukka-asetelmat ongelma oli vielä siedettävissä, mutta meillehän kävi niin, että kaksi päivää ennen juhlia tarjoilija (jonka piti hoitaa kyökkiasiat), ilmoitti, ettei tulekaan. Minä rupesin hysteeriseksi ja mieheni sopi äitini kanssa, että kyllä siitä itsekin selvitään. Vieraita oli 45. Minä en ehtinyt jutella juuri kenenkään kanssa, en ehtinyt syömään, en tiennyt yhtään mitään mitä talossa oli menossa, joten semmoista. Mutta olin silti onnellinen kauniista tilavasta kodistamme, jonne väki tosi hyvin mahtui, poikamme onnellisesta ilmeestä - hän todella tykkäsi juhlistaan ja luovi vieraiden keskellä kuin maailman mies konsanaan ja olin onnellinen siitä, että kaikki ne ihmiset olivat paikalla.
Illalla sitten aloin maistelemaan, että mitäs täällä onkaan tänään tarjottu :) Hyvää oli.
Onnea vielä teillekin!
Onnea koko perheelle. "Lapsukaiseni" oli samassa joukossa.Tilaisuus vaikka kuuma olikin oli hieno ja liikuttava ,tietysti kun ensimmäinen lapsenlapseni oli joukossa.
Kivaa kesän jatkoa.
Hei vaan. Linda(nimi)tyttö jolla oli "punainen nauha hiuksissa ja silmälasit,mustatukka,vasemmalla puolen, ei näy tuossa kuvassa.
Ei tahdo uskoa , että on jo niin "iso". Sanoi leiristä, että hänen elämänsä ihaninpia aikoja!
Onnea pojalle ja äidille! Poikasi muistuttaa kovin omaa poikaani kaksi vuotta sitten, kun hän pääsi ripille. Hänellä on myös kiharat pitkät hiukset (tällä hetkellä n. 15-20 cm pidemmät kuin pojallasi kuvassa).
Saris
Lähetä kommentti