Vaikkei ukkosta, säätiedotuksen "lupailusta" huolimatta, tullutkaan. Nyt onkin todellinen hellepäivä. Onneksi sentään jonkinmoinen tuulenvire käy.Tein tenaville possupalapaistipakkauksen etiketissä olleen reseptin mukaan hedelmäistä possukastiketta. Nuoremmat pojat suhtautuivat siihen - tapansa mukaan - suurella epäluulolla: toinen söi pelkkiä makaroneja, toinen poimi kastikkeesta yhden lihanpalan.
Esikoinen tuli kehitysvammaisten Äijäleiriltä, ja söi kastikkeen loppuun! (Ynnä 2 lautasellista ruis-riisiä ja lautasellisen makaronia.) Voisi päätellä, että oli ollut kivaa, kun ruoka noin maistuu :D.
- "Kunnon äijämeininki oli", sanoi leirin vetäjä. Ja: "Tervetuloa vain syksyllä opiskelemaan!"
Ei sitä ulkopuolinen osaa kuvitellakaan, miten onnellinen olen, kun tuon nuorenmiehemme asiat ovat nyt aika lailla kohdallaan! Niin monet vaikeudet olemme käyneet läpi niin päiväkodin kuin koulunkin kanssa aikoinaan...
3 kommenttia:
Voin vain kuvitella,kuinka onnellinen olet! Ja olen puolestasi hyvilläni! ;)
Kiva, että teidän pojalla asiat menevät hyvin! :) Ja kiitos vastauksesta vaativaan kysymykseeni, josta en olisi selviytynyt ilman papin apua. ;) Näillä näkymin olen aikeissa pistellä ristin siihen konfirmaatiokorttiin, mutta voihan tuo mieli vielä muuttuakin... ;) Hyvää viikonloppua!
Hieno asia, että esikoispoikasi asiat ovat hoituneet parhain päin. Kyllä se äidinkin hyvä olo on aika pitkälti riippuvainen siitä, millä mallilla lasten asiat ovat. Tuo ruokajuttu kuulostaa niin tutulta, kun ajattelen muutamia vuosia taaksepäin. Onneksi se "valikointi" on usein ohimenevää.
Lähetä kommentti