Ensinnäkin "Routa"-nimimerkin kommenttiin jatkokommentti: isäntää käytetään tässä pytingissä apuna aina, kun se vain on mahdollista :D! Neljä kättä on aina enemmän kuin kaksi, ja kaksi päätä enemmän kuin yksi, joten, kun näillä minun urakoillani ei mikään kiire ole, joudan odotella kaveria kotiin :). Sitäpaitsi yhdessä tekeminen on kivaa.
Toisin kuin kuvallinen anti ehkä antaa ymmärtää, käsitöitä on tehty ahkerasti. Violetti pitsihuivi on toiseksiviimeisessä mallikerrassaan. Kuvailen sen vasta valmiina, kun se nyt puikolla on aika kasassa, eli ei kovin kuvauksellinen.
Yksivärisen Vaihdon pistely on valmis, esineeksi täytyisi vielä ommella. Pistelyn kylkiäisenkin taisin jo keksiä. Vaan koskapa vaihto on salainen, ei parane esitellä.
Mattoakin kudotaan, kun keretään. Vaan nyt on ollut niin kaunis keli, että on hauskempi tehdä ulkona puutarhatouhuja tai ulos sopivia käsitöitä.
Siivoilimme eilen esikoisen huonetta, ja heitin tämmöisiä muistoja pois:
Nämä ovat ns. nalleviittomia. Näistä opetimme pojalle ensimmäiset viittomat ja kuvat, kun hän 2,5-vuotiaana osasi kommunikoida vain kädestä kiinni ottamalla ja viemällä sen asian luo, mitä halusi.Usein on tuntunut, että oppiminen on todella hidasta, mutta kyllä tästä ollaan päästy 15 vuodessa pitkälle. Nyt pojalla on ihan hyvä viittomavarasto, ja kuvia hän ymmärtää ja muistaa erinomaisesti. Luettujen sanojen varastokin on suuri, vaikka niiden merkityksen ymmärtämisestä ei ole aina tietoa.
Onneksi nykyään osataan hakea autisteille näitä vaihtoehtoisia kommunikaatiokeinoja!
Löysin laatikon pohjalta vanhan ilmapallopakkauksen, ja nuoremmat lapset koristelivat palloista tarroilla naamoja:
2 kommenttia:
yksi värinnen vaihto odottaa minulla vain postitusta. Valmiina on ollut jo hetken.
Pari viime päivää on tosiaan tuntunut kesäiseltä. Kuten tämäkin :).
Kivoja muistoja. Onneksi kameralla voi tallentaa niitä, joita ei pysty säästämään. Meilläkin pitäisi tehdä perusteellinen suursiivous... ..tai edes osa siitä (eikä meillä ole edes lapsia...).
Lähetä kommentti