Jos tämä lankakerä ei riitä koko reunapitsiin, niin käytetään kikkakuuttatoista sitten. Nyt on lankaa ainakin metsästetty ympäri Suomenniemeä, joten saa luvan riittää :D. Kiitos muuten myös vallan viehättävästä kevätkortista, joka onkin lankavyötteen kanssa ihan sävy-sävyyn.Ja tämä se tepastelee tuossa rantsussa ja huhuilee kuin olisi haku päällä, vaikka ei sillä taida olla - sanan varsinaisessa merkityksessä - koskapa näyttää elelevän kiinteässä parisuhteessa:
Mutta kiva noiden joutsenien touhua on seurata tuosta ikkunasta. Ruokapöydästä on sopivasti aitiopaikka.Aamulla koulubussi lähti ja vähän ajan päästä pikkuneiti tuli itkien kotiovesta: oli kaatunut ja housunpolvi oli puhki ja polvessa iso kuoppa ja verta. Tytölle tulikin siis kotipäivä. Toisin kuin repulle. Kysyin neidiltä, missä reppu on. Kuulemma bussipysäkillä. Kävin katsastamassa, vaan eipä ollut. Uskollinen isoveli oli tainnut ottaa sen bussiin mukaan :D. Toivottavasti reppu löytyy vielä jostain, bussista, koulusta tai veljeltä, kun on tätä kevätlukukautta vielä joku viikko jäljellä.
Minähän tietysti tykkäsin, kun tyttö on kotona. Katsottiin aamulla Tie Avonleaan ja käytiin yhdessä auringonpaisteisella koiralenkillä.
2 kommenttia:
Voi sinua onnekasta, kun saat seurata joutsenten elämää noin läheltä! :) "Puhallus" minultakin pikkuneidin polveen! ;D
Kyllä on huippupaikka teidän ruokapöydällä. Ei sikseen, on meidänkin ruokapöydällä näkymät ok, mutta toiseksi jäädään!=)
Ihan mieletöntä!!!
Lähetä kommentti