torstaina, lokakuuta 09, 2008

Palautteita

Kiitos kaikista kannustavista kommenteista!

Sitten hammaslääkärien kommentteja viime viikoilta:
- Tytön kanssa hammaslääkärissä: "Sulla on tuossa äidissä esimerkki, kuinka käy, kun hampaita ei ole oiottu."
- Kysyin, mitä voisin tehdä teenjuonnista värjäytyneille hampailleni: "Voi kauheeta, ei kai mullekin tuu tuommoisia hampaita, kun aloitin keväällä teenjuonnin!"
Hmm. Kuinkahan onnellinen ihminen olisinkaan, jos minulla olisi vielä valkoinen ja tasainen hammasrivi, kun nytkin menee näin mukavasti?


Viime postauksessa esittelemäni printtikankaan käyttö oli joillekin uusi juttu, eli lyhyt oppimäärä siitä:
On olemassa monenlaisia tapoja printata kankaalle. Voi tehdä ikäänkuin silityskuvan, kuten Ritu tuolla edellisen postauksen kommenteissa ounastelikin.

Itse olen kumminkin käyttänyt suoraan kankaalle printtaamista. Olen ostanut Tilkkutexistä ohutta puuvillakangasta, jossa on paperi takana, joten se sujahtaa sujuvasti printterin läpi. Kangas on siis vartavasten tähän tarkoitukseen suunniteltua. Siihen voi tulostaa mustesuihkuprintterillä, muttei laserilla.

Printtauksen jälkeen kuvan annetaan kuivua muutama minuutti, taustapaperi poistetaan, kangas huuhdotaan (ylimääräinen väri pois), annetaan kuivua ja silitetään suoraksi.

Kuvan värit ovat hieman vaaleampia kuin paperille printattuna. Kivaa on kumminkin se, että kuvaan ei jää vahamaista pintaa (kuten esim. joissain t-paitakuvissa), vaan se tuntuu ja näyttää ihan tavalliselta kankaalta. Kangas on varsin tiivistä, joten siihen on työlästä käsin kirjoa mitään, mutta ompelukone siinä kulkee sujuvasti.
Kangas kuvineen kestää 40 asteen pesun.

Tämän päivän käsityöt ovat jääneet aika pieneen. Pistelijän kirjaan takakannen sisäpintaan "nappeja":



Ja alimmaisen kuvan sivut ajattelin neulojensäilytyssivuiksi.

Päivä on mennyt lievää järkytystä sulatellessa: Isäni lapsuuskotiin, jonka hän osti perikunnalta muutama vuosi sitten, oli murtauduttu. Kaikki mummulan vanhat huonekalut oli viety. Voit kuvitella, ettei kuusilapsisen pientilallisen pikkupirtissä kummoisia mööpeleitä ollut, vaan niin oli tarvinnut kaikki varastaa. Jopa Kekkosen kuva seinältä. Lipastoissa ja hyllyissä ollut pikkutavara oli heitelty pitkin lattiaa. Kyllä oli kiva temppu tehdä vanhalle ihmiselle, viedä häneltä lapsuusmuistot... Onneksi ehdin ruikuttaa pari vuotta sitten, että saisin sieltä isän opiskeluaikanaan tekemät huonekalut: nojatuolin, sohvapöydän ja lipaston. Eivät ainakaan niitä saaneet, ne kun ovat minulle iso ylpeydenaihe.

Voi voi tämän maailman onnettomia ihmisiä, jotka tuottavat toisille pahaa mieltä.

6 kommenttia:

Ritu kirjoitti...

Kiitos vinkistä ! Enpä ole tiennytkään, että tuollaista kangasta on olemassa. Täytyy kokeilla ehdottomasti.
Tunnen suuttumusta ihan sinun puolestasi tuosta talomurrosta. Että voi olla noin sairaita rikollisia tässä maassa. Myyvät sitten kirpputoreilla sun muualla varastamiaan tavaroita. Enemmän kuin ärsyttävää. Otan osaa.

Matleena kirjoitti...

Kiitos oppitunnista kankaalle printtaamisessa! Se oli minulle aivan uutta, mutta ehkä jo piankin kokeilen. :)

Olipa halpamainen temppu sillä varkaalla. Vihaiseksi minäkin tässä tulin. Voin samaistua jollakin tasolla isäsi ja sinun tunteisiin, kun ajattelen, että entä jos meidän mökille. Se on mieheni lapsuuden koti ja säilytetty samassa vaatimattomassa asussaan 1950 ja 1960 lukujen taitteesta.

Mari kirjoitti...

Voi kurja tuota varkautta! :( En pysty ymmärtämään sitä, että pitää mennä jotain varastamaan.

Hieno on tulossa tuosta sinun pistelijän kirjasta!

Ninnu kirjoitti...

Kiva, etttä luukkupakettinen löysi perille :). Mutta tuo murto ei ollut yhtään kiva :(. Tosi kurja juttu!! Toivottavasti tavarat löytyisivät jostain ehjänä. Kyllä jotkut voivat olla sairaita..

..ja toiset tahdittomia. Älyttömiä kommentteja hammaslääkäriltä :).

Kiitos vinkistä printtikankaan käyttöön!

Pistelijänkirja vaan kaunistuu lisää. Minunkin tekisi mieleni ryhtyä tuohon puuhaan, kun nyt ensin teen kaikki jouluksi suunnittelemani.. :)

Villiviini kirjoitti...

Upea tuo sinun pistelijänkirjasi.
- Ihan hirveältä tuntuu tuollainen talon tyhjentäminen ja voin hyvin kuvitella tuntemuksiasi. Meillä tyttären isän kotipaikkaan murtauduttiin myös, tosin siitä on jo vuosia aikaa, mutta vieläkin ajatus kirveltää minua. Olisi nimittäin ollut aika kiva tyttären saada joskus tulevaisuudessa jotain vaarinsa ja mumminsa perintöesineistöä.

Anne S. kirjoitti...

Ritun blogista bongasin kommentistasi jotain uutta ja ihmeellistä, mitä piti heti tulla katsomaan täältä lisää...SIIS tuo kankaalle printtaaminen, WAU!! Kaikenmoista olen kokeillut, mutta katsos vaan, taas löytyi jotain uutta.Jes.Siis heti, tältä istumalta, haluan tuota kangasta :)

...hammaslääkäreistä en ole ikinä tykännyt, ja tuo murto on ihan kauhea.Toivottavasti jäävät ryökäleet kiinni!