Leppoisa askartelupäivä

Tytön on käynyt vähän aika pitkäksi. On niin "touho", että pitää olla monta rautaa tulessa. Ehdottelin, että alapa tekemään itsellesi omaa decoa, vaikka eläinaiheella. Heppahöperö tyttö teki sitten itse tämmöisen aloitussivun:

Ja minä lupasin tehdä koulupäivän aikana hänelle ylläriksi seuraavan aukeaman heppa-aiheella: Ja uusin pistelyaloitukseni on tässä:

Eka kerta, kun pistelen perferoidulle paperille. Olen ollut ihan turhaan ennakkoluuloinen sen suhteen. Se ei olekaan ollenkaan hauras pisteltävä, ja pistojen tekeminen on tosi helppoa, kun paperissa on isot reiät, joista neula solahtaa joutuisasti. (Välillä liiankin, eli putoilee, ellei huomaa jarrutella nurjalle pistellessä.)

Ennakkoluulooni on tainnut kyllä vaikuttaa sekin, että jostain käsittämättömästä syystä minusta aina tuntuu, että kaiken täytyy olla pestävää, ja kangas tuntuu siksi taulussakin turvallisemmalta valinnalta. Tuo "pesuneuroosi" on jarruttanut myös käyttämästä ihania käsinvärjättyjä lankoja, jotka yleensä päästävät väriä. Ehkä kumminkin täytyisi koittaa...
Ja väreistä puheenollen, pihlajapuumme, jossa ei ole marjoja, mutta muuten värejä kumminkin:

(Ja sen juurella kököttää kivisammakko, kesät, talvet.)

Huomenna olisi taas päiväkodin pyhäkoulu. Piti kertomani Simsonista ja Delilasta, mutta eihän se tämän viikon tapahtumien valossa käykään laatuun. Liian väkivaltaista. Taidanpa siis turvautua nälkäpäivän kunniaksi klassikkoon viidestä leivästä ja kahdesta kalasta.