Kaunista, kiitos!

Kävin tänä aamuna heittämässä tuon päiväkotikeikan: kaksi pyhäkouluhetkeä peräjälkeen tutussa päiväkodissa. Viime viikkoina olen käynyt läpi jonkinlaista mielekkyyskriisiä näiden pyhäkoulujen suhteen. Mietin jopa koko hommasta luopumista, kun epäilin, ettei minulla ole enää mitään uutta annettavaa. Mutta taas, kun monta kymmentä kirkasta silmäparia - ja vuotavaa nenää - oli suunnattu minua kohti, tuntui, että tässä hommassa kyllä on ideaa! Hyvä niiden lasten on kuulla vaikkapa Mooseksesta - ja todellisesta sankaruudesta! (Ajattelin nostaa sankaruuden syksyn teemaksi, koskapa Pyhäkoululehti tarjoaa niin Moosesta kuin Simsoniakin - ja tiedotusvälineet sitten muita sankareita - ja "sankareita". Hyvä vertailla.)
Kotiin palatessa huomasinkin yllätyksekseni, että posti oli jo poikennut.
Hmm. Kirjekuori, jossa ei ole lähettäjän nimeä. Salainen Ystävä? Juu! Salainen Ristipistoystävä oli muistanut minua näin ihanalla yllätyksellä: Ihan niinkuin tuntisit minut, niin paikalleen olit osannut yllätyksen suunnitella. Kaunis vintage-neulakotelo! Sellaista en ole malttanut itselleni ostaa, vaikka olen nettikauppojen sivuilla ihaillutkin. Ja ihana Kukkakeiju-ohjevihko: taas pääsen tekemään siivekkäitä! (Voi, kun ehtisi heti aloittaa. Arvaan, että kun pikkuneiti ehtii koulusta kotiin, hän on samaa mieltä...) Vihko on muuten tosi monipuolinen. Paitsi, että siinä ovat nuo kaikki keijumallit (ja kauniit aakkoset), kansissa on runsaasti viimeistelyideoita, ja jokaisen pistelyohjeen yhteydessä on keijuun liittyvä runo! Ehdin jo valita suosikkini:

The Black Medick Fairies
"Why are we called 'Black', sister.
When we've yellow flowers?"
"I will show you why, brother:
See these seeds of ours?
Very soon each tiny seed
Will be turning black indeed!"
Kaunis ja sydämellinen kiitos sinulle, rakas Ristipistoystävä!
Nallukka oli myös postittanut kolmen vaihdon kortit kerralla, joten vaikka oletkin, Matleena, oikeassa, että aikamoinen souvi tuo korttitehtailu on, niin kyllä se aina välistä kantaa runsaan sadon! (Ja sitäpaitsi korttien tekeminen on niiiiiin hauskaa - sitten, kun on oikea vire päällä.) Sadosta puheenollen siis, Syksyn sato -aiheiset kortit:

Tekijät: Ulla, Anjuska, Tuula, Ritu, Marja ja Manumiina.

Sitten Kiiltokuva-ATC:t:

Saila, Marja, Anjuska, Ritu, Jenni ja Ulla.

Ja sokerina pohjalla Vintage rakkaus:

Saila, Liisa, Marja, Tuula, Täti Punainen ja Ulla. - Eikös vain olekin upeita kortteja!?!
Ja Nallukka muisti minua pikku kiitoslahjallakin, kun olen rustaillut hänen bloginsa vaihtoihin jo 10 korttisarjaa (onko niitä tosiaan niin monta!):

Kiitos, Nallukka (sainpahan siivekkäitä tästäkin!) ja kiitos kaikkien ihanien ATC-korttien askartelijat! (Alan jo vähän tuntea joidenkin "käsialaakin", eli joskus jo kuvapuolesta arvaa, kenen pajasta kortti on tullut.)

Tässä laskeskelin, että yli 160 ATC-korttia olen viimeisen neljän kuukauden aikana askarrellut, ettei se kyllä mikään hassumpi saldo ole... Mutta eihän se määrä, vaan se laatu. - Ja laadulla tarkoitan nyt tekemisen hauskuuden määrää, sillä sitä on riittänyt, ja toivottavasti riittää vastakin!
Ja vielä yksi ylläri. Rakas aviomieheni oli askarrellut minulle vanerista tämmöiset, arvaatkos mitkä:

Kassinsangat, että minä saan ommella tämmöiseen kassin, tai virkata, tai mitä nyt keksinkin! Tuosta sen juuri näkee, että eihän tästä minun käsityöläis-"taiteilijan" hommastani tulisi mitään ilman tuota ihanaista muusaa/mesenaattia, joka mahdollistaa sen, että "äitee" saa väkertää päivät pitkät (ja joskus yötkin).