Syksykö jo hipsii?

EDIT 14:59: Yllätys Vaihto 13 MERI tupsahti tänään postilaatikkoon, niin, että piti vielä palata sivuille. Kotilaiska oli tehnyt kivat kortit, ja rasiakin oli hieno:

Muut merelliset tavarat, mm. tapettia ja kangasta:


Ehdottoman meriaiheisia olivat, myös kirjaston poistokirja, joka oli Veijo Meren kirjoittama.
Minultahan lähti Peikkotytölle:

Violariumista tuli tilattua kaikenlaista "hilpetööriä" kirjontaan, ei kovin mediaseksikästä, mutta kuvataan kumminkin:

Poika tuossa leikkii Brion muovivasarat nurinperin kourassa: "Äiti, minä olen antiterroristi!" - Sitä ne pleikkari- ja tietsikkapelit teettää. Juolahti tuosta mieleen poliittisesti epäkorrekti pätkä, en muista missä yhteydessä kuultu, kun usalaiset poliisit kuulustelivat jotain heppua kommunistiyhteyksistä. Heppu sanoi: "But I am an anti-communist!" - Ja pollari siihen: "We don't care what kind of communist you are!" - Heh-heh.
Taas sataa. "Kuuman, kostean, minä tunsin Mombasan" -veisuun voisi kohta laittaa Mombasan tilalle Nokian. On ollut simmottinen kesä. Vaan eipä pahaa siinä sinänsä. Sadepäivät antavat luvan puuhailla sisällä kaikenlaisten näpräilyjen parissa. Ja tomuiset nurkatkaan eivät hämärissä häiritse.
Politiikkaa sivuavilla aiheilla jos jatketaan, meikäläisen aamun piristys oli paikallislehden "Helmiä sioille", jossa possu oli taas ihan pihalla (hyvä samaistumiskohde):

(Voipi olla laitonta tuo sarjakuvan lainaaminen, mutta ainakin lähde tuli mainittua, niin, että voisihan tämän ymmärtää mainokseksikin?)

Olympialaisneuletta olen tässä mielessäni pyörittänyt. Lopputulemaksi taitaa jäädä tämmöisentapainen tunika Suuresta Käsityölehdestä: Eihän noita tunikoita ole valmistunut tänä vuonna vasta kuin kolme, joten eiköhän se neljäskin mene. Sillä poikkeuksella nyt vain, että jos tällä kertaa tekisi oikein ohjeen mukaan. Ei kumminkaan vallan, sillä tunika tulisi pikkuneidille, joten koko täytyy muuttaa, ja yläosaan tehdä umpinaisempi kaula-aukko sekä pikku hihat. Saa nähdä, kerkiäisikö siinä ohella neuloa myös sukat... No, hyvä, kun tunikankin.
Eilen pistelin ahkerasti vaihtoon, mutta koska ko. vaihto on salainen, siitä uskaltaa paljastaa suunnilleen tämän verran:

Sitten puutarhaan: Viime vuonna istutin kokeeksi kolme ruusuntainta. Pihamme on hyvin avoin ja tuulinen ja hallakin nousee keväällä myöhään ja syksyllä varhain, joten isompi ruusutarha on haave vain. Pensasruusuja toki on, mutta näistä jaloruusuista ei kannata paljon toivoa.

Kolmesta suojaisammalle takapihalle istuttamastani taimesta yksi oli jo heti aluksi viallinen, eikä lähtenyt kasvuun ollenkaan. Keväällä näytti siltä, että loput kaksikin ovat menneen talven lumia. Olin peitellyt taimet kasalla syksyn lehtiä, mutta kevätkunnossa ei näkynyt kuin pari surkeaa varrentynkää. Vaan niinpä nyt molemmat ovat nupulla, ja toiseen jo tuli ensimmäinen kukka:

Ja sitten varma syksyn odotuksen merkki, siinä kuin uusien koulureppujen osto, nimittäin liljat puhkeavat hissuksiin kukkaan:

Ja lapsiperheessä kun ollaan, pihasta voi poimia kaikenlaista muutakin mielenkiintoista:

Pääskysenpojat jo kokoontuvat vanhempiensa kanssa langoille sirkuttelemaan. Taululuonnokseni poikaset ovat pahasti myöhässä startista. Onneksi maalattujen pääskysten ei tarvitse muuttaa...

Maalaamiselle jää toivottavasti paremmin tilaa sitten, kun koulut alkavat. Onhan minulla sitten joka arkipäivä ruhtinaallisesti omaa aikaa, ehkä noin pari-kolme tuntia per päivä. Silloin kun kaikki lapset ovat koulunpenkillä, eikä kukaan ole tulossa tai menossa.

Vaan on se kesäloman loppuminen haikeaa. Poika tuossa eilen sitä kyseli, että paljonko on vielä lomaa jäljellä. Pari viikkoa vain! Kyllä minä nautinkin siitä, kun lapsien ei tarvitse lähteä minnekään, ja saavat touhuta, mitä tykkäävät.

Ai niin, ja kiitos kovasti Ritvalle ja Kirsille kesäblogitunnustuksesta! En sitä nyt enää eteenpäin jatka - ja melkein kaikilla tutuilla se taitaa jo moninkertaisesti ollakin - mutta ainahan huomionosoituksia on kiva saada!