Pappi Puikoissa

Tänään en ole vielä ehtinyt tarttua käsitöihin, vaikken ole tainnut tehdä paljon muutakaan... Isäntä siivosi lasten kanssa taloa. Nuorimmat innostuivat kovasti mikrokuitumopista. Oli kuulemma "metkaa" (hyvä, vanha sana, joka on tullut Aku Ankan myötä tutuksi. Ja joku vielä väittää, että sarjakuvien lukeminen on turhaa!) Minä se vain väsäsin huolettomasti korttihaasteita ja tulostelin "freebieitä" (= free printables). Tähänpä täytyy heittää lainaus Muumilaaksosta: "Sinä saat kantaa eväitä", sanoi Nipsu. "Minä en ehdi, kun minun täytyy olla oppaana."
Poika vaihtoi lakanoita, ja innostui esittämään "Marsin kuningasta":
(- Kyseinen kuningaskohan se oli pyyhkinyt kätensä keittiöpyyhkeeseen, kun vilkkuu takaa märkänä ruttuna... Vaikka täytyyhän sitä siivoojien välillä kätensä pestä ja kuivata.)
Lenkillä tietysti taas käytiin. Ihmeteltiin tuulenkaatoa tienpientareella:
- Ja pääsin taas kurkkaamaan kameranlinssin läpi niittykukkia, joiden värit lumoavat:

Meidän "neiti kesäheinä" innostui punomaan kukkaseppelettä. Ei hullumpi, oikeastaan; aika moderni näkemys:

Ja Patskulla oli taas ihan muut touhut, pienet nelijalkaiset, luulisin, mielessä:

Eilen räystäältämme oli tipahtanut pääskynpoika maahan. Se räpiköi Patskun kaivaman kuopan pohjalla hyvän aikaa, mutta Patsku ei ilmeisesti siihen koskenut, koskapa lintu oli myöhemmin hävinnyt, eikä ollut sulkaakaan näkösällä. Ainakin luulisi, että jos se olisi Patskun mahaan päätynyt, siltä olisivat höyhenet vähän pöllynneet.

Minähän luulin, että Patsku oli linnun alunperinkin pyydystänyt, enkä siksi laittanut koiraa pois alueelta. Isäntä vasta töistä tullessaan kertoi, että oli nähnyt linnun itsekseen putoavan. No, minkäpä niille mahtaa. Kaipa luonto hoitaa omansa tavallaan...

Mireli tiesi hienosti eilen kertoa, että kyselemäni kasvi olisi lehtovirmajuuri. Niinpä se taitaa ollakin, nettikuvienkin perusteella, ks. esim. Valeriana sambucifolia -- lehtovirmajuuri. Ei ole minulle entuudestaan tuttu kasvi, mutta tuo "valeriana"-nimihän on kyllä. Eikös se ole se, mitä hienot rouvat käyttivät mm. hermojen rauhoittamiseen?
Nytpä siis kysyisin, mikäs se tämä kasvi sitten on?

Joku puutarhakasvi tämä on, ja meille tullut "vahingossa", taimien multapaakuissa. Joskus olen sille nimenkin kuullut, vaan en muista. Näyttää vähän kuin punaiselta käenkaalilta. Hyvin se joka kesä kasvaa tehden pieniä alkuja soralle, käytännöllisesti katsoen mullattomaan maahan. Voisi se varmaan haitaksikin asti villiintyä, jos antaisi luvan.

Nyt sitten kukkivat nuo palavatrakkaudetkin:

Alunperinhan piti meidän pihaan istuttaa vain sinisiä ja valkoisia kukkia, mutta tuo palavarakkaus sai minut kääntämään kelkkani, paitsi nimensä, myös perinteisyytensä vuoksi. Ja se sitten kyllä hehkuukin komeasti ja kauan! Toivottavasti se kertoo hyvää meidän perheen tunneilmapiiristä...

Muumi-ATC-korttien askarteleminen sai minut taas tarttumaan muumifilosofiaan:

Tämä on ihan hyvä lentävien lauseiden kokoelma, vaikkei tietenkään korvaa oikeiden muumikirjojen lukemista. - Mitä mieltä muuten olet Myyn kysymästä asiasta? Joku jo tuolla fufoblogissa kommentoi, että tulee ainakin pylly rasvaiseksi...

Tulee mieleen nolo muistelo erään papin elämästä (ei muuten ole minun, ihme kyllä, tällä kertaa). En muista, olenko aiemmin tämän kertonut, mutta nyt kumminkin:

Hän oli ollut muistaakseni kastekodissa tai jossain vastaavassa juhlatilanteessa, ja kuten tunnettua, kotijuhlissa pöytätilaa on usein varsin vähän. Tämä tuttavapastorini oli lähtenyt hetkeksi istuinpaikaltaan, ehkä kahviinsa sokeria hakemaan tms., ja kun lähellä ei ollut pöytää, oli laskenut kakkulautasensa viereiselle tuolille. Oli siihen tullut mummo, ja istunut kakkulautasen päälle...

No, tekevälle sattuu, ja jos ei tee, niin ei satu, mutta ei sitten tapahdu paljon muutakaan...

Mutta asiasta taas viidenteenkymmenenteenneljänteen, tai jotain: Vielä on siis tänään tehokasta käsityöaikaa jäljellä, ja illalla tulee "Kourallinen dollareita" - jihuu! Katselin sen kyllä juuri keväällä Teemaelokuvien sarjassa, mutta eihän siitä voi saada koskaan tarpeekseen.

Mieli tekisi myös Hämeenkyröön Myllykolun kesäteatteriin tämän vuoden näytelmää katsomaan. Olemme siellä mieheni kanssa piipahtaneet miltei vuosittain, ties kuinka monena kesänä jo. Sillanpään Elokuu siellä olisi luvassa. Saapa nähdä, saammeko aikaiseksi...

Viime kesänä kävimme myös Nokian kesäteatterissa katsomassa Tapio Rautavaarasta kertovan Sinisen unen. Ei vähiten sen vuoksi, että Tapsan näyttelijä on tuttu mies, entinen naapuri ja kaikkien lastemme nykyinenkin koulutaksinkuljettaja. Näytelmähän sai täällä valtavan suosion, ja esitetään nyt tänäkin kesänä. Meillä vain oli mukava säkä, kun viime kesänä satoi vain yhdessä näytöksessä, ja siellä me juuri olimme! Pikkuneiti kyllä juuri tänään muisteli, ettei häntä haitannut yhtään. Kovasti hän jo odottaisi seuraavaa näytelmää katsomaan.