-linkkiin, eli käy katsomassa jos kiinnostaa. Tässä vain yleiskuvaa:
Täytyy napsia sisällöstä vielä muutama kuva, kunhan ehdin. Noista julkaisuoikeuksista kun on keskusteltu ainakin ritu:n sivuilla, ATC-korttien osalta, niin todettakoon nyt sitten kirjoista, että lukemani mukaan kirja-arvostelun yhteydessä kuviakin saa julkaista. Nämä minun juttuni menevät siis sen piikkiin.
Valitettavasti en voi esitellä tämän tarkemmin nykyistä ristipistotyötäni:
koskapa se lähtee ristipistovaihtoon, joka on salainen. Pistetään nyt kumminkin tuo nurjan puolen kuva, että näet, etten ole tyystin laiskana ollut. Vähän mietin, pistelisinkö pellavalle vai aidalle, mutta tähän käyttöön aida tuntuu ihan sopivalta. Näet sitten joskus syksyn mittaan...
Tänään täällä satoi oikein saavista kaataen. Tästä siis kaunista luontokuvaa, suomalaista kesää parhaimmillaan:
Minulla ei sitten ole todellakaan mitään sadepäiviä vastaan! Sydänvaivani oirehtii pahasti hellepäivinä ja olen ihan vetämättömässä kunnossa. Sadepäivinä jaksan puuhailla paljon paremmin, kun ilma on viileämpää ja kosteaa. On helpompi hengittääkin.
Valitettavasti meitä tänään kiusasi perheriita. Tyttö kun touhusi kaverinsa kanssa omassa huoneessaan, ja oli jostain käsittömästä lähteestä saanut päähänsä ryhtyä leikkaamaan (kalliita ja huom.: metallisia!) akryylivärituubeja poikki - minun parhailla Fiskarsin askartelusaksillani! (Katsopas vain, kun olinkin viikolla kaukaa viisas, ja tilasin paremmat 3D-sakset, mutta silti...) Passitin tytöntylleröt kovaäänisesti (siis minun ääneni kuului varsin voimakkaasti, hmmm) ulos, ja sitten alkoi tuo kaatosade. Ajattelin, että kyllä routa meidän pikkuporsaat kotia ajaa, ja menin askartelunurkkaani puuhailemaan.
(Tytöt olivatkin kekseliäitä, ja kyyhöttivät pannuhuoneessa, sateelta suojassa.) Hetken kuluttua keittiöstä kuului pakastimen oven narinaa: pikkuneiti oli keksinyt ansaitsevansa nyt jäätelön! Kattia kanssa. Taas äityli äityi vihaiseksi: ilman lupaa ei ole jäätelökaapille asiaa, varsinkin, jos on juuri jäänyt kiinni pahanteosta.
Niin tuli meidän pikkuneidille taas kotiaresti. Nykyään meillä näyttää olevan semmoinen malli, että joka toinen päivä leikitään kaverin kanssa ja joka toinen päivä on kotiaresti. Mistä johtuneekin, kun isoveljillä ei ole koskaan ollut taipumusta älyttömiin päähänpistoihin. Ehkä nyt esikoista lukuunottamatta, mutta hänellä autismi aiheuttaa tilannetajun puutetta.
No, nuorimmaiset kävivät sitten illalla isän kanssa naapurin rannassa uimassa, eli ehkä päivästä jäi kuitenkin heillekin ihan hyvä (tai edes kohtalainen) maku suuhun. Pitkävihaisia me emme onneksi kukaan ole, mutta äidin tulisen tempperamentin ovat nuorimmat kyllä perineet. Mutta olemmehan me semmoisia perhekeskeisiä, vähän tähän tyyliin:
Ai niin, ja sitten piti taas muistuttaa, että tsekkaa tämä, ellet vielä ole sitä tehnyt: Arvonta: Kerro mulle vitsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti