Kuluttelen aikaa

"Näin kulutan aikaa/maatessani alla tämän taivaan/josta pilvet tekevät harmaan/sen tiedän nyt varmaan/takana sinisten/silmieni tiedän värin taivaan/sillä päätä vaivaan/tiedän värin taivaan..."
Ihan ei nyt tee mieli taivasalle makoilemaan. Maailma ympärillä on sateenharmaa ja isäntä on - sinisine silmineen - kaupungilla vesisateessa pystyttämässä Tapsan Tahtien isoa telttaa... Pohti aamulla, mitä kummaa laittaisi päälle. Sanopas se. Viime kesänäkin oli kuulemma ollut samanlainen sateinen teltanpystytyspäivä. Tapahtuman kannalta tietysti on pääasia, että huomisesta ruveten on aurinkoista, ja sitähän säätiedotus on lupaillut...
Tänään posteljooni kaartoi jo hyvissä ajoin n. klo 10 pihaan tuoden uni-aiheisen Yllätys Vaihto 14:n ritulta. Ritu se ei koskaan petä, kaikki oli taas niin kaunista ja ihanaa. Kyllä ilahdutti/ilahduttaa! Itsetehdyt osat:
Satumaisia, tosiaan, niinkuin unimaailman kuuluu olla! Ritu taitaakin nähdä vain kauniita unia. - Aski täytyi laittaa kuvaan avoimena, kun ei mahtunut enää kerta-aukaisun jälkeen kiinni. Yrittää varmaan vihjaista, että täytyy askarrella sisällöstä jotain, että saa kuormaa kevennettyä. (Ja/tai jakaa pikkuneidin kanssa, joka heti bongasi joukosta tarroja.) Oli myös mukavaa saada paketin mukana oikea käsinkirjoitettu pikkukirje. Sitten muu paketin sisältö:

Tästä kortista tykkäsin tavattomasti (mahdatko nähdä lukea tekstin?):

Tuli noista kortissa kuvatuista Herrasta ja Rouvasta omat vanhemmat mieleen, jotka kotosalla kököttävät keskenään kahvia ryypiskellen. Jääkaappimagneetti on kertakaikkiaan mainio:

Sekin lennätti ajatukset Tyrväälle, isän luokse, joka on ikänsä ollut öinen jääkaappivieras, ja touhuilee muutenkin mieluusti öisin. Joskus nuorempana äiti oli huolissaan, että isän työstökoneiden pörinät pitävät naapurit hereillä (asuvat omakotitalossa kyllä, mutta lähiössä). Nyt isä ei taida enää jaksaa hääriä remonttihommissa ainakaan niin usein.

Minä en, Luojan kiitos, ole yösyöppö. Kuinkahan tuhdissa kunnossa sitten olisinkaan! Jostain syystä saan nukuttua vain tyhjällä vatsalla. Olen havainnut, että levollisimmat yöunet saan, kun en syö klo 18 jälkeen. Sen sijaan meidän nuori polvi ehtii muilta kiireiltä huomata nälän usein vasta vuoteessa, ja sitten pitää nousta syömään "yöpalaa", eli hiirulaisen muistutus voi tulla heille tarpeeseen.

Hiiret meillä kyllä ropsuttelevat yöllä sivuvinteillä (onneksi vain talvisin), joten jääkaappihiiri ei tule olemaan yksinäinen...

Tässä minun vaihtoni Liisalle:

Meillä saa pelata pleikkaria vain viikonloppuisin, ja nuorin poika pelasi sillä jääkiekkopeliä tuossa viime viikonloppuna. Pelissä voi kerätä "jääkiekkokorteiksi" kutsuttuja lisäominaisuuksia, esim. pelaajille valtavat muskelit tai pimeän kentän. Nuorimmaiset innostuivat eilen piirtämään noita ominaisuuksia ihan oikeiksi korteiksi, joista tuli tosi hellyyttäviä:

Lappusten alla näkyy "pistelijän kirja", joka ei näillä ilmoilla etene, kun yleisvalaistus on turhan hämärää, enkä viitsi tihrustella luonnonvärisen pellavan lankoja. Suunnittelin neulepaastoa ennen olympialaisia, mutta tällä menolla lienee pakko perua puhe ja tarttua sukankutimeen, jota ei tarvitse niin tarkkaan nähdä. Sukkalankojahan on tullut tilattua pariin otteeseen kesän aikana, joten uutta, kaunista materiaaliakin olisi. koiranputkisukat houkuttelisivat kovin, ja ohjeenkin jo printtasin, mutta yksinkertaiset neonvaansukat olisivat ehkä voimakkaan kirjavalle puuvillasekoitelangalle sopivat, joten taidanpa kumminkin aloittaa semmoiset tänään.

Salainen ristipisto onkin jo pistelty, ja odottaa valmistumistaan esineeksi. Täytyypä lähteä katsomaan varastosta sopivansävyinen kangas.

Ai niin, ja muuten oikeassa olit, Liisa: koulut eivät täälläkään ala ihan 2 viikon päästä, vaan 8.8. on se h-hetki.

Ja muuten vielä: kylän naiset ovat täällä tehneet ison keon Äiti Teresa -peittoja, jotka laitetaan kylän kirkolle näytille, ensi kuun jumalanpalvelukseen. Täytyy laittaa tänne sitten kuvia niistäkin!