lauantaina, heinäkuuta 12, 2008

Ihan pihalla

Vihdosta viimein sain käynnistettyä tuon maalaamisenkin, pitkästä aikaa. Pohjavärin vasta vetäisin, mutta kyllä siitä jo untuvikot erottuvat:


Nyt sitten malttamattomasti odottelen, että pohjasta öljy vähän kuivuu, jotta pääsen tositoimiin. "Oikea taiteilija" varmaan jättäisi maalauksen tuohon pisteeseen, kun se on vielä hiukka abstrakti ja tulkinnanvarainen, mutta minähän en mahda pikkutarkalle luonteenlaadulleni mitään, vaan aion tavoitella realistisempaa ilmiasua.

Isäntä kiinnitteli tänään palotikkaita esikoisen kanssa. Tässä poika naulailee:

- Koiranhäkissä, niinkuin kuvasta näkyy. Ei auta meille tulla koirapelkoisen nuohoojan, kun pitää kiivetä koirahäkin kautta katolle... Se on sopiva paikka tikkaille, koska savupiippu on kohdalla, ja riittävästi yhtenäistä, ikkunatonta seinää kanssa.

Käytiin sitten oikein "ulkona syömässä":

Naapurissa kyläilevä koira kyläili meilläkin:

Reppanalla on niin pitkät otsakarvat, että täytyy pitää ponnaria edessä.

Tuumasin kuvata vähän puutarhaakin, mutta tulikin teknisiä mutkia matkaan. Tai siis normaaleita luonnonilmiöitä vaan, kuten aurinko ja tuuli... Leppiksestä on näemmä meidän kameralla mahdoton saada kiillotonta kuvaa, kun zoomi on niin pieni, että on kuvattava fyysisesti turhan läheltä:

No, palavat rakkaudet ynnä unikko sentään hehkuvat taattuun tapaansa (ja minä kun ajattelin silloin alkuun, että ei missään nimessä punaisia kukkia meidän pihaan, ja nämä nyt sitten ovat siitä uskollisimmasta päästä - viihtyvät hoitamattakin):




Muut kukat hiukka heilahtivat, kun tuulee niin navakasti. Maariankellon sentään sain hyvin kuvaan, kun nappasin sormin varresta kiinni.

Olen tutkaillut hartaasti noita kirjastosta rahtaamiani pistelykirjoja, ja yllätin itseni ihastumalla Jo Verson "Picture It in Cross Stitch" -kirjaan. Kuvat hahmottuvat ihmeellisen vähillä pistoilla:

Ajattelin ensin, että piirtelisin noita malleja muistiin, mutta taidan pistellä suoraan. Sehän on loppujen lopuksi lähes yhtä vaivatonta, kun mallit ovat noin pikkuisia. (Katso nyt tuota pesukonettakin: eikös ole liikuttava!)

Marita Stenberg-Larssonin kirjan hyvä puoli on oikeastaan ihan sama, eli vähillä pistoilla kivannäköistä. Tykkään pistellä näitä realismia tavoittelevia kuvia ennemmin kuin ihan abstrakteja koukeroita. Tässäkin on periaatteessa "iso" työ, mutta pistomäärä on silti varsin vähäinen, vain 100 x 120 -ruudun pohja:

2 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Minä olen myös tänään ihaillut pihan kukkasia, kun on pitkästä aikaa kuiva ja jopa aurinkoinen ilma. On ne niin kauniita!

Tuttuja kirjoja noissa pistelykirjoissasi, joita esittelit. Minä olen aika paljon käyttänyt ainakin Jo Verson ja Claire Cromptonin malleja esim. kirjanmerkkejä tehdessäni. Mukavia malleja!

Heather Robinson kirjoitti...

There is always so much to see on your blog. It's a delight to visit. Love the bird piece...those hungry little fellows! There are lots of busy bird parents at this time of year!