Onpas "lahjakas" päivä!

Minä, joka en koskaan voita mitään (vaikka kuponkeja on kyllä elon aikana täytelty!), voitin Leilan blogiarvonnassa (leikku.vuodatus.net/) upean askartelupalkinnon:

Kiitos kovasti, Leila. Olet todellakin kävijäsi ansainnut, teet hienoja kortteja. Kiva, kun sain yhden muistoksi paketin mukana!

Meillä tyttö otti heti "veronsa" tuosta voitostani, ja askarteli käden käänteessä tämän 3D:n:
- Niin, että kiitokset myös pikkuneidin puolesta.
Isäntä sai keväällä oppisopimustutkintonsa ansioituneesti päätökseen. Eilen työpaikan porukka muisti häntä romanttisenvärisellä paketilla:

Täytyi vähän kuittailla, että kuinkas olivatkin valinneet sinulle noin naisellisenvärisen lahjan. No, isäntä tuumasi siihen, että hänhän on niin tyttömäinen... Ei sen puoleen. Minähän kotona puutarhahommat pääasiassa teen (ruohonleikkuuta lukuunottamatta), joten sakset luovutettiin kotona - juhlallisin menoin, heh - minulle.
Lahjan mukana tullut kortti on muuten varsinainen taideteos, ohuenohut puuleikkaus:

Sitä ei malttanut kansioon kätkeä, muiden "arvokorttien" joukkoon, vaan piti ihan laittaa seinälle. Monesti olen kyllä miettinyt noita vaihdoissakin saatuja kortteja, että pitäisi jotenkin säilyttää ne esillä. Keräilytaskuissa jäävät vain perheen ihailtaviksi.

Sitten taas vähän maisemaa:
Mukavaa minusta, ettei kaikkia ojanpientareita ole parturoitu puhtaaksi. Luonnonkukat ovat niin ylivertaisen kauniita kesän kuriireja. - Tietysti mieli voi muuttua, kun alkaa taas pujoaika ja allergiaoireet. Pujo on kyllä likaisessa harmaudessaan rumakin kuin mikä! Mutta kun ei voi valita rusinoita pullasta, vaan pitää ottaa ojanvarsi perattuna tai perkaamattomana... Mummoni tosin aikoinaan keräsi - Tyrväällä - kaikki läheiset ojanpientareet moisista rumiluksista puhtaiksi. Oli näes pujoallergikko hänkin, ja innokas lenkkeilijä myös.
- Tyttö halusi vielä kuvata pihalla:

"Kun kukkii niin kauniisti", hän totesi. Pikkuneiti alkaa jo ylittää sekä valokuvaajana että askartelijana äitinsä kyvyt ja taipumukset. Ai että olen hänestä ylpeä! - Niinkuin toki pojista myös, vaikka heidän touhunsa tuntuvat näin kesälomalla suuntautuvan enemmän pelimaailman ja sarjakuvien pariin. Mutta nythän on loma, joten lapset touhutkoot, mikä kustakin kivaa on. Sen verran sentään paimennamme, että ulkona pitää joka päivä käydä edes kääntämässä, ja kynnellekykenevien pitää kävelyttää koiraa. Ne, jotka eivät vielä siihen pysty, käyvät sitten sitä vuoronperään leikittämässä, ja tarkistamassa, että vettä piisaa. Ulkoilu maistuu taas lapsillekin, kun on aurinkoista. Sadesäällä ulkona poikkeamiseen täytyi patistaa kovasti.

Isännältä ei ulkoilmaa puutu. Normaalista päivätyöajastaan huolimatta meni tänään jo ennen klo 4:ää aamulla töihin. Toivottavasti kesä antaa voimia puurtaa!