- Autistipoikamme oli hyppinyt taas sängynsäleet poikki. Ulkotramppa ei riitä tyydyttämään jatkuvaa hyppimisen tarvetta, ja kun nuorimies painaa jo yli 80 kg... (Sänkykauppias mahtoi ihmetellä, kun kyselimme häneltä mahdollisimman hyvin pomppimista kestävää sänkyä!) Isäntä pisti tänään joka säleen väliin uuden:
Heti, kun aurinko paistaa, täytyy sännätä ulkoleikkeihin:
Pojalla on makeen väriset kotihousut, vai mitä? Käytin niitä kankaanvärjäyksessä trasselina, ja tuli noin hulppea pinta.
- Ja vähän vielä kuvaa kukkaniitystämmekin, vaikka heinänuhaisia jo varmaan hirvittää...
Nuo iirikset ovat erityisen rakkaita. Olivat tupaantuliaislahja ystävältämme 5 vuotta sitten. Nyt hän on syvästi dementoitunut. Parkinsonintauti eteni todella nopeasti...
Joskus käy, minulle ainakin, että lanka loppuu kesken mallin, tai inspiraatio häviää tykkänään - eikä tule takaisin. Siitäpä teema tämänpäiväisille fufoiluilleni: Haipuneiden unelmien hiipunut nippu.
- Nyt on sitten juhannusliputuksetkin liputettu. Kävimme eilen illalla isännän kanssa laskemassa kyläkirkon lipun. Toivoisinpa, että tuo seuraava kuva olisi siitä, mutta ei, se on vain hämäystä. Läpimärkänä ja surullisena riippui uljas kansallistunnuksemme salonnokassa - päätyäkseen kirkon pöytien päälle kuivumaan.
Kirkon portailta näkymä oli sentään ihan kaunis ja suvinen:
Vaikka jo kohta ukkonen jytisi. Taivas oli upean "sähkönsininen", mutta valitettavasti karvalakkimallin kamerani ei osaa tallentaa aitoja värejä.
- Mutta mihin liittyy tuo pikku-Timmy, tuttia imeskelevä lammas? Ei kai juuri mihinkään. Se on vain taustakuva tietokoneellamme, ja saa minut aina hyvälle tuulelle, kun koneen aukaisen!
1 kommentti:
Oikein mukavan näköistä teillä :)
Lähetä kommentti