Kuvakommunikaatiota, kortteja, lahjoja ja vintage-vaihdosta vielä

Perjantai-ilta meni kortteja askarrellessa, ei ihan koko- mutta puolen perheen voimin. Pari runokorttia sain aikaiseksi: Pikkutyttö teki kolmen eläinkortin sarjan, koira, kissa ja heppa, arpajaisvoitoiksi latotanssien arvontaan. Vähän autoin sommittelussa ja nauhan kiinnittämisessä:
Itse taidan tehdä noihin arpajaisiin runokorttisarjan. Se valmistuu sukkelasti, ja niihin saa helposti ajatusta!
Mieskin halusi osallistua korttitalkoisiin. Kun hän alkoi kirjoittaa korttiin, huomautin, että "hei, voiko sinun käsialalla..."? (Tosi kohteliasta, voi-voi!) Kyllä nolotti, kun huomasin, että hän halusikin tehdä minulle äitienpäiväkortin...:

Tässä minun äitienpäiväkukat. Takimmainen taitaa olla ruusupapu? Edessä auringonkukkia. Täytyy yrittää vaalia istutusaikaan asti!

Ruusupavun lisäksi esikoinen toi kotiin muutakin:
Hieno astia, eikö! Poika on taitava puutöissä (tuumii ylpeä äiti). Äitienpäiväkorttikin oli sävy sävyyn:

Tykkäsin muuten tuosta avautuvan kukkakimpun ideasta! Ja sain minä pojalta vielä muutakin, ja tämä taitaa olla suosikkini. Keramiikkanappeja, tosi isoja:

En tiedä, mihin niitä malttaisi käyttää. Johonkin seinätekstiiliin, ehkä. Etteivät vain kolahda rikki.

Nyt on kyllä tullut askarreltua tosi paljon. Sain tuossa taannoin oivalluksen siitä, miksei korttiaskartelu ole aikaisemmin minuun kolahtanut. Luulenpa, että syynä ovat olleet pakolliset askartelut. Vanhin lapsemme on jo 14 vuoden ajan tarvinnut puhetta korvaavaa kommunikaatiota. Kun hän oli ihan pieni, ei hienoja kommunikaatio-ohjelmiakaan ollut sillä tavalla tarjolla kuin nyt. Niinpä jouduin leikkaamaan ja liimaamaan vinon pinon kommunikaatiokuvia. Käytimme erilaisia kansioita ja kuvataskuja. - Niitä tarvitaan vieläkin joskus, vaikka nykyään enimmäkseen viitomme.
Kansiot ja taskut täytettiin sitten tällaisilla kuvilla:Siinä on paitsi valokuvan teksteineen, paljon picto- ja pcs-kuvia. Kun molemmat mainitut kuvatietokannat ovat amerikkalaisia, niistä puuttuu paljon tärkeitä kuvia, kuten "sauna". Niinpä niitä joutuu täydentelemään omilla piirroksilla. - Onneksi olen aina tykännyt piirtää!
Valokuvat olivat varsinkin aluksi paras kommunikaatiomuoto. Poika oivalsi heti, mitä kuvat tarkoittavat. Mustavalkoiset picto-kuvat ovat taas aika abstrakteja.

Eikä askartelu tähän loppunut: piti askarrella myös ns. koritehtäviä. Joka ilta teetin pojalla esim. 3 koria, joissa oli parinetsimistehtäviä, palapelejä ja muita pelejä, pieni käsityö, kirjoitus- tai laskutehtävä jne.

Taidan saada laittaa nuo vintage-vaihdon tuotokseni jo näillekin sivuille.